Raiskatun elämää ohjailee "uhrin identiteetti"

Vaikka suurin osa raiskauksen uhreista kykenee jatkamaan elämäänsä normaalisti traumaattisen kokemuksen jälkeen, elämän merkitys uhrin mielessä saattaa kuitenkin muuttua pysyvästi.

- Jos ihminen on aiemmin ajatellut, että elämä on suhtkoht turvallista, asioita voi ennakoida ja niihin voi itse vaikuttaa, niin raiskauksen jälkeen tilanne muuttuu. Koko ajan mielessä voi olla pelkoa, kauhua ja olo on virittynyt odottamaan pahinta, kuvailee kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki raiskauskriisikeskuksesta.

Kun raiskatuksi tullut kokee, että hän ei voi itse hallita omaa elämäänsä, niin kutsuttu uhrin identiteetti on ottanut jalansijan.

Raiskaus voi ylittää ihmisen sietokyvyn

Erityisen traumaattiseksi raiskauksen saattavat Heinjoen mukaan kokea henkilöt, jotka joutuvat tutun ihmisen hyväksikäyttämiksi.

- Sanotaan, että usein uhrin on hankalampi toipua, jos tekijänä on henkilö, ystävä tai tuttava, johon uhri on aiemmin luottanut. Täysin tuntemattoman henkilön tekemä raiskaus saattaa olla helpompi käsitellä, mutta tämä on tietysti yksilöllistä.

Raiskaus on usein niin traumaattinen tilanne uhrille, että hän etäännyttää itsensä tapahtumasta.

- Jos uhri eläisi tapahtumassa täysin mukana ja kokisi kaiken sen kivun, tuskan ja kauhun, se kuormittaisi häntä liikaa ja ylittäisi hänen sietokykynsä. Niinpä ihminen onkin jollain lailla niin viisas, että hän ikään kuin poistuu tilanteesta. Jälkikäteen hän saattaa kertoa seuranneensa tilannetta ulkopuolelta, vierestä. Tämä on eräänlainen puolustusmekanismi, jota kutsutaan dissosiaatioksi, kertoo Heinjoki.

Heinojoen mukaan pelkästään uhkaava tilanne saattaa monesti olla yhtä vahingollinen uhrille kuin varsinainen teko.

- Jo oman päätäntävallan menettäminen ja uhan kokeminen ovat merkittäviä tekijöitä.

(MTV3)