Kommentti: Rädyn ja Männistön puliveivaus tahraa eduskunnan mainetta

Tuoreen sosiaali- ja terveysministerin Laura Rädyn (kok.) ja untuvikkokansanedustaja Lasse Männistön (kok.) puliveivaus Helsingin apulaiskaupunginjohtajuudesta puolueensa tuella on tekemässä eduskunnasta naurunalaisen. Voiko kansansanedustajan mandaatista luopua kavereiden kesken kuin kesäkissasta? 

Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi keskiviikkoiltana ensimmäisen kauden kokoomusedustajan Lasse Männistön, 32, tuuraamaan viransijaisena ministeriksi kesäkuussa noussutta Helsingin apulaiskapunginjohtajaa Laura Rätyä.

Kokoomuslaisten suhmuroima kuvio on peräti mielenkiintoinen: 

Kun Männistö saa Rädyn paikan, Räty saa Männistön paikan eduskunnassa. Tämä kuvio tiedettiin tietenkin jo kesäkuussa Alexander Stubbin (kok.) hallitusta muodostettaessa. Kuvioon kuuluu kaiken lisäksi, että Räty ja Männistö ovat hyviä kavereita.

Yksi kysymys voisi tietenkin olla - ja onkin - mikä on Helsingin valtuustossa vuodesta 2008 istuneen kauppatieteen maisterin pätevyys Helsingin sosiaali- ja terveysasioiden johtoon. Mutta annetaanpa sen asian olla: ei kuulu tähän.

Toinen kysymys näet on, miltä asia näyttää eduskunnan vinkkelistä.

Männistö pääsi eduskuntaan viime vaaleissa ja on ensimmäisen kauden edustaja. Nyt hän siis aikoo jättää eduskunnan vuosi ennen vaaleja ja luopua kansanedustajan mandaatista siirtyäkseen apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi. Viransijaiseksi! Ja mandaatti siis jaetaan ihan silleen kavereiden kesken.

Eduskunnan kannalta tämä ei ole läpihuutojuttu. Jos sinne on valittu, sieltä ei lähdetä kuin töllistä. Eduskunta-arvioiden mukaan nyt onkin kyseessä ”rajatapaus” ja vapautus edustajantoimesta ei ole itsestäänselvyys.

Esimerkkejä löytyy molempiin suuntiin. Vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukosta ei päästetty lähtemään 1991, vaikka hän itse olisi halunnut. Samoin kävi kristillisten Vesa Laukkaselle 1994.

Lähtijöitä on luonnollisesti enemmän. Ex-pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) siirtyy esimerkiksi OECD-pampuksi. Kun toinen ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) lähti Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi 2010, se herätti jo keskustelua ja ihmettelyä. Paikkaa pidettiin mitättömänä.

Mutta kyseessä ovat olleet politiikan raskasarjalaiset eikä yleensä vt-hommiin ole lähdetty. Eikä muistin varaisesti ainakaan lähihistoriassa ole tällaista sulle-mulle -diiliä nähty.

Kyse ei todella ole siitä, että joku Männistöä eduskuntaan erityisemmin jäisi kaipaamaan. Eduskunta on kuitenkin valtiollinen instituutio. Jos se joutuu siunaamaan tämän kaltaisia poliittisia virkalehmänkauppoja, eduskunnan oma maine on vaarassa.

Se ei ole tosin tällä vaalikaudella ollut muutenkaan järin korkeassa kurssissa. Alkuvaalikaudella huomioita kiinnitettiin perussuomalaisten narrimaisiin toilauksiin, loppuvaalikauden saattaa pilata se, että eduskunta koetaan pyrkyreiden astinlaudaksi.

Eikä tilanne hyvältä näytä kokoomuksenkaan kannalta. Räty, jolle nyt siis junaillaan paikkaa eduskunnasta, osoitti jo lapsilisälausunnoillaan vieraantuneensa tavallisen ihmisen arjesta.  Jos nyt eduskuntakin alistetaan tapahtuneen virkanimityspuliveivauksen eteen, moni saattaa kysellä onko kykypuolue sokaistunut asemaansa johtavana galluppuolueena ja kuvittelee voivansa tehdä mitä lystää.

Eduskunta aloittaa ensi viikolla pohtimalla Ukrainan kriisiä ja talouden hirmuhaasteita.

Samaan aikaan Suomessa pääministeripuolue tehtailee siis poliittisia virkalehmänkauppoja ja suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja hokee sanaa ”perse”.

Mitä tässä ennen vaaleja nähdään? Huokaus.

Timo Haapala