Radiojuttu televisiossa

Miksi radioon? Siksi, että kuva on tv-toimittajan paras ystävä tai pahin vihollinen. Jos juttuun on hyvää videokuvaa, se kertoo kaiken. Jos kuvaa ei ole, niin jotain pitää keksiä. Mustan ruudun näyttäminen ei ole vaihtoehto.

Mutta palataan maanantaihin: Uutispäivä oli hiljainen ja krp:n tutkima vyyhti huomattavan laaja, joten siinä oli selvästi jutun paikka. Lopulta se päätyi 7-uutisten paalupaikalle eli kyse oli päivän tärkeimmästä uutisesta. Krp:n tiedotteesta löytyivät jutun olennaiset faktat tai ainakin niin paljon kuin niitä oli poliisillakaan olemassa. Tätä tietoa täydensin vielä haastattelemalla rikostarkastaja Markku Ranta-ahoa. Mitään rikokseen liittyvää kuvaa ei meillä tai krp:llä ollut.

Krp ei tutkinnallisista syistä halunnut kertoa mistä yrityksistä tai mistä työmaista on kyse. Tästä syystä syntyi aikamoinen kuvitusongelma: mitä kuvaa voi näyttää? Emme voineet näyttää mitään yksittäistä työmaata, koska emme tienneet oliko pimeää työvoimaa käytetty juuri sillä. Se olisi mahdollisesti perusteetta leimannut sen työmaan yrittäjät kuittikauppiaiksi ja pimeän työvoiman käyttäjiksi. Joten työmaakuvat olivat poissuljettuja.

Seuraava kuvitusongelmasta kärsivälle tv-toimittajalle mahdollinen vaihtoehto on tavanomainen rakennusten käyttäminen kuvituksena. Mutta tässä tapauksessa ei oikeastaan ollut tiedossa kuin krp:n päämaja Vantaan Jokiniemessä ja sitä on näytetty televisiossa aika paljon.

Mihin sitten päädyimme kuvaajan kanssa? Vaihtoehto kolmoseen, eli kuvataan pimeällä, liikkuvasta autosta katukuvaa. Se sopii aina rikosjuttuihin. Lisäksi sattui olemaan vielä sateinen päivä, jolloin maisemat saivat vielä hieman hämärälisää. No joo, selityksen makua, mutta sehän oli tämän kirjoituksen tarkoitus: selittää, miksi maanantain uutisjutussani ei ollut parempaa kuvaa.

Tuo harmaa maanantai oli sellainen, että olisi todella ollut parempi tehdä juttu radioon. Kuvituksella ei uutiseen saatu mitään ekstraa, mutta välillä aiheen tärkeys pakottaa tällaisiin ratkaisuihin. Eikä tuo varmasti ollut viimeinen kerta, valitettavasti.

x x x

Tämän blogin tarkoituksena on valottaa tv:n rikostoimittajan työn arkea. Yritän tällä palstalla kertoa syitä journalistisiin ratkaisuihin ja toisinaan valottaa myös rikosmaailman sellaista puolta, joka ei uutisiin yllä. Välillä saatetaan käydä myös dekkarikirjailijan maailmassa.

Jos tiedossasi on mielenkiintoisia tai hauskoja sattumuksia rikos- tai oikeusmaailmasta tai muuta kommentoitavaa, laita postia: jarkko.sipila@mtv3.fi