Queen jatkaa kiertuettaan

Queen ja Paul Rodgers. Outo yhdistelmä. Vähän siihen suuntaan kuin jos Maarit Hurmerinta lähtisi Nightwishin laulajaksi. Tai soulin klassikkolauluyhtye Four Tops pääsolistinaan Paul Rodgers.

Jälkimmäinenkin toteutui äskettäin Detroitissa kun Four Tops juhli 50 vuottaan yhdessä. Paul Rodgers esiintyi Aretha Franklinin ja Sam & Dave -duon Sam Mooren rinnalla ja oli ainoa valkoinen laulaja, joka oli kutsuttu konserttiin vetämään Four Topsin edesmenneen Levi Stubbsin roolia. Tapaus kertoo siitä kuinka Rodgersia arvostetaan laulajana rockin ulkopuolellakin.

Freddie Mercury kuoli aidsiin vuonna 1991. Queen lopetti kuitenkin kiertueet jo vuonna 1986. Sen jälkeen bändin musiikki on elänyt levyillä, videoilla, kokoelmilla, mainoksissa ja We Will Rock You –musikaalissa. Viime vuonna kitaristi Brian May (57) esiintyi Fender Stratocaster –kitaran 50-vuotiskonsertissa Lontoossa yhdessä Free- ja Bad Company -yhtyeistään tunnetun Paul Rodgersin kanssa. Nyt he kiertävät nimellä Queen + Paul Rodgers.

Basisti John Deaconin vetäydyttyä musiikkibisneksestä ja julkisuudesta, Queen on tänään yhtä kuin May ja rumpali Roger Taylor (55). Vuosien varrella Mercuryn seuraajaksi on spekuloitu mm. George Michaelia ja Robbie Williamsia. Toisin kävi ja Rodgersin kanssa näyttää menevän hyvin. Keikat ovat olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta loppuunmyytyjä ja kysynnän vuoksi alkuperäistä aikataulua on laajennettu mm. suurella ulkoilmakonsertilla Lontoon Hyde Parkissa, heinäkuussa. Syksyllä kiertue jatkuu Japaniin. Yhdysvaltain kiertueestakin on jo huhuttu ja brittilehtien haastatteluissa miehet ovat vihjailleet uuden studiolevynkin teosta.

Kevään keikoilla äänitettyjä kappaleita voi ostaa bändin nettisivuilta, imien ne ensin omalle tietokoneelle, josta ne voi polttaa haluamassaan järjestyksessä omaksi Queen + Paul Rodgers –live-levyksi. Kaikki biisien myynnistä saadut tulot bändi antaa aidsin vastaiseen työhön.

Herrat May, Taylor ja Rodgers perustelevat nykyistä kokoonpanoa näin:

Roger Taylor: - Freddien kuoleman jälkeen olemme aika ajoin harkinneet kiertuetta. Aiemmin en ole halunnut tehdä sitä. Kokeilimme soittamista muutamien eri henkilöiden kanssa, mutta se ei tuntunut oikealta. Sitten Brian esiintyi Paul Rodgersin kanssa.

Brian May: - Soitimme Paulin kanssa Fenderin juhlassa. Se sujui uskomattoman helposti ja kemiamme tuntuivat oikeilta. Meillä oli hauskaa. Keikan jälkeen katselimme toisiamme siihen tyyliin, että ”hmmm, pitäisiköhän meidän jatkaa yhdessä?”. Soitin Rogerille, lähetin hänelle videon esiintymisestämme ja sen nähtyään hänkin oli samaa mieltä.

Taylor: - Ensimmäinen keikkani Paulin kanssa oli UK Hall Of Fame –tv-gaalasssa. Siellä kuulostimme loistavilta. Paul ei yrittänyt olla Freddie vaan vei meitä omaan suuntaansa. Suuri osa musiikistamme on bluespohjaista ja Paul on blues- sekä soul-tyylinen laulaja. On tuntunut todella hyvältä viedä Queenin musiikkia tuohon suuntaan.

Paul Rodgers: - Lauloin ensimmäisellä keikalla kappaleet We Will Rock You ja We Are The Champions. Soitto rokkasi kunnolla ja jo pian ensimmäisen esiintymisen jälkeen päätimme kiertueesta. Tässä sitä nyt ollaan.

- Kiertue on sujunut hyvin ja kokoonpano tuntuu oikealta. Tämä oli täysin tunnepohjainen ratkaisu, eli se että meistä tuntui hyvältä soittaa yhdessä, johti pian tähän melko mittavaan kiertueeseen.

May: - Paul improvisoi ja tulkitsee laulut siten kuin itse haluaa. Hän on runoilija ja blueslaulaja. Hän on myös ensiluokkainen rocklaulaja, joka ei matki ketään. Miksipä matkisi, hänhän on Paul Rodgers, mies joka on ollut esikuva lähes kaikille aikamme rocklaulajille.

Taylor: - Kuulin Paul Rodgersia ensimmäisen kerran kun me ystäväni Brianin kanssa (60- ja 70-lukujen taitteessa) soitimme bändissä Smile. Syystä tai toisesta Free esiintyi ennen meitä ja Paul heidän laulajanaan teki minuun heti vaikutuksen. Sen lisäksi että hän lauloi upeasti, hän osasi liikkua lavalla hienosti, kieputellen mikkitelinettä ja keinuen kuin käärme.

- Tuon jälkeen Free tietenkin teki monta hittiä ja komeita levyjä, joita me varhaisessa Queenissä kuuntelimme paljon.

May: - Uramme alussa Paul Rodgers oli Freddien ja koko bändin sankari. Freen albumi Fire And Water oli yksi bändimme alkuajan raamatuista.

- Näistä seikoista johtuen käänsin täysin takkini. Huomasin, että haluan tehdä ainakin yhden kiertueen, joka ei ole vanhan lämmittelyä. Uskon Queenin biisien saavan nyt uusia merkityksiä. Emme teeskentele että Freddie olisi mukana vaan tulkitsemme kappaleet uudella tavalla. Paul ymmärtää mistä bändissämme ja musiikissamme on kyse. Hänen taustansa ovat samanlaiset kuin meillä ja hän on oikea mies hommaan.

Rodgers: - Koen kiertueen jännittävänä haasteena. Queenin musiikki on haastavaa ja valtavan monipuolista. Heillä on lauluja jotka sopivat hyvin äänelleni. Osan lauluista taas vien äänelläni hieman uuteen suuntaan. Tämä on haastavin juttu mihin olen koskaan osallistunut.

Taylor: - Viime vuosina minä ja Brian olemme tehneet paljon yksittäisiä hyväntekeväisyyskeikkoja. Ne ovat melko turhauttavia, koska niitä varten treenataan päivä tai pari, muttei kunnolla. Sitten keikka on kerralla ohi. Kiertueella taas soittoon ehtii paneutua. Se kehittyy keikkojen myötä ja pääsemme kiinni rutiineihin. Kiertue alkaa elää omaa elämäänsä.

May: - Tällä kiertueelta päätimme karsia ympäriltämme musiikilliset turvaverkot. Lavalla kanssamme ei ole suurta joukkoa taustalaulajia tai soittajia. Vain neljän tai viiden miehen bändi. Halusimme palata raakaan soundiin, juurille, Queenin ja Paulin urien alkuaikoihin.

Rodgers: - Queenin ja Freddien tekemisissä yleisöllä oli tärkeä rooli. Keikoilla yleisö osallistui shown kulkuun enemmän kuin koskaan minun konserteissani. Olen hieman ihmetellytkin tätä kanssakäymistä, sillä luulin itsekin aiemmin saavani yleisön hyvin mukaan. Onhan fantastista, että Queen-keikalla on kyse ennen kaikkea faneista ja heidän osallistumisestaan. Olen halunnut niillä olevan suuri osa myös tällä kiertueella.

May: - Harjoittelimme hyvin ennen kiertuetta ja kokeilimme monia eri juttuja sekä Queenin että Paulin materiaaleista.

Rodgers: - Rakastamme livenä soittamista, vaikka kiertueella itse matkustaminen onkin hitonmoista rääkkiä. Tällä kertaa siedän senkin, koska soittaminen on niin palkitsevaa.

May: - Kiertueemme Euroopan osion jälkeen tätä ”vierivää kiveä” voi olla vaikea pysäyttää. Kun kaikki menee hyvin, haluamme jatkaa aiemmin suunniteltua pidempään yhdessä.

Taylor: - Emme tee tätä rahasta. Toki sekin auttaa ja on kivaa. Luulen kuitenkin, että toteutamme haavettamme. Soittaminen on ammattimme jossa olemme hyviä ja josta nautimme.

May: - Totta puhuakseni olen ennen kaikkea innoissani Paulin materiaalista. On hienoa soittaa All Right Now, Can´t Get Enough (Of Your Love), Feel Like Making Love, Little Bit Of Love…Kaikki ovat lauluja rakkaudesta, joten miksipä ei?

Rodgers: - Queenin biisit ja minun biisini yhdessä livenä soitettuina. Tätä olen odottanut!

Hieno keikka Tukholmassa

Monen mielestä Queen + Paul Rodgers –kokoonpanon nimi pitäisi olla esim. Taylor, May & Rodgers. Olipa nimestä mitä mieltä tahansa, tämä porukka tarjoili Tukholman Globenissa vappuna hienon annoksen stadionrockia. 56-vuotias Paul Rodgers on maineensa veroinen laulaja ja esiintyjä. Miehen viimeisimpien levyjen (soolokiekko Now ja Bad Companyn Merchants Of Cool) perusteella oli odotettavissa että Rodgers laulaa paremmin kuin koskaan ennen.

Odotukset kuitenkin jopa ylittyivät ja Rodgers nousi parhaiden koskaan livenä kuulemieni laulajien joukkoon Ray Charlesin, B. B. Kingin, Robert Plantin, Johnny Adamsin ja Solomon Burken rinnalle.

Konsertti käynnistyi yllättävästi. Valojen sammuttua intronauhana kuultiin Eminemiä, johon Brian May osallistui verhon takaa parilla kitarariffillä. Veto toimi keskisormenheilautuksena rockpoliiseille ja irrottikin yleisöstä muutaman buuauksen. Nauhan loputtua, lavasta kentälle ulkonevan rampin kärkeen ilmestyi Paul Rodgers, joka lauloi ilman säestystä pätkän Mayn kanssa levyttämäänsä hyväntekeväisyysbiisiä Reaching Out. Pian rampille loikkasi myös May tuttu kiharapehko hulmuten ja aloittaen kuolemattoman riffin Tie Your Mother Down. Soundi oli kirkas ja voimakas, Rodgersin äänen kuuluessa upeasti huipulla.

Alusta saakka oli selvää ettei ukkojen hehkuttama kemia ollut keksitty juttu. He silminnähden nauttivat soitosta ja olostaan lavalla. Globenissa ja sen ympäristössä jututtamieni ihmisten perusteella moni meistä oli tullut keikalle nimenomaan Rodgersin vuoksi. Häntä oli Suomen lisäksi matkustettu kuuntelemaan ainakin Tanskasta ja Latviasta. Ihmekös tuo, Rodgersin näkeminen on harvinainen tilaisuus, hän kun on viime vuosina tehnyt soolobändinsä ja Bad Companyn kanssa vain parikymmentä keikkaa vuodessa ja nekin lähinnä Yhdysvalloissa.

Kuten olettaa saattoi, Rodgers toi biiseihin bluesia ja soulia. Hänen tulkintanaan esim. I Want To Break Free oli macho kitaraboogie, jota Paulin ei todellakaan olisi voinut kuvitella laulavan naisten vaatteissa ja peruukissa. Hänen lavaolemuksessa on miehekästä karismaa mikkitangon lennellessä ja kieppuessa siten ettei jää epäselväksi kuka on ollut muutenkin kuin äänellään esikuva David Coverdalelle ja sadoille muille hard rockin keulamiehille. Rodgers vain hoitaa homman tyylikkäämmin kuin seuraajansa.

Paulin tiukassa ja lihaksikkaassa ulkomuodossa iästä kertoivat vain silmät, joiden ympärillä näkyy jälkiä menneistä huumevuosista. Taylorin, Mayn ja Rodgersin lisäksi lavalla soittivat jo Freddie Mercuryn ajan kiertueilla mukana ollut kosketinsoittaja Spike Edney, Blue Öyster Cultista tuttu basisti Danny Miranda ja kitaristi Jamie Moses.

Kun kaikki äijät lauloivat, olivat kuuden miehen stemmat komeaa kuultavaa kuten esim. Fat Bottomed Girlsin alussa. Crazy Little Thing Called Love oli hyväntuulista vanhanajan rock & rollia elvismäisin äänenpainoin Rodgersilta. Toisin kuin kiertueen muut keikat, Globen ei ollut täysin loppuunmyyty ja piippuhyllyiltä löytyi tyhjiä penkkejä. Tämä ei hallin tunnelmaa haitannut. Musiikki upposi kansaan kuin käyntikortti kinokseen ja yhteislaulut lähtivät hurjalla voimalla. Rodgersin laulamana esim. I Want It All vääntyi lähes Steve Marriotin ja Humble Pien tyyliseksi soulrockiksi. Bändin ja yleisön laulaessa kertosäettä Rodgers improvisoi sen ympärillä soulin parhaita perinteitä noudattaen.

Roger Taylorin lauluääni oli sekin yllättävän sympaattista kuultavaa ja toi mieleen David Bowien. Taylorin naamasta näkee muita miehiä paremmin iän ja mallityttöjen sekä urheiluautojen parissa aikoinaan vietetyn rankan elämän. Tämä korostui kun hän lauloi balladin These Are The Days Of Our Lives sanoilla ”Those were the days…” ja taustalla suuri screen näytti 70-luvun filmiä nuorista siloposkisista Queen-pojista. Taylorin laulama illan ainoa uusi kappale, akustinen aidsista kertova balladi Say It´s Not True oli sanoitukseltaan hyvällä asialla, mutta musiikiltaan konsertin turhin ja tylsin hetki. Akustisista huomattavasti paremmin toimi Mayn yksin kitaran kera laulama 39.

Freddie Mercuryn muisteluun päästiin kun May esitteli Love Of My Life -balladin tekijän miehenä, joka on kiertueella muistoissa mukana. Mercuryn eläessä kappale oli konserteissa hänen ja Mayn duonumero. Nyt Mayn vieressä seisoi tyhjä jakkara ja yleisö lauloi Freddien osuuden liikuttavalla volyymillä. Me lavan lähellä seisoneet näimme, että yhteislaulu liikutti Mayn kyyneliin. Hän itki vuolaasti, tekemättä asiasta numeroa, kunnes kokosi itsensä vetämään terhakat riffit biisiin Hammer To Fall, joka oli ensimmäiseltä säkeistöltään sovitettu ovelasti hitaaksi.

Rumpali Taylor lauloi oman sävellyksensä Radio Ga Ga puoleen väliin itse, kunnes luovutti mikin Rodgersille. Siitäkin herrojen lavakohtaamisesta välittyi hyvä tunnelma. Taylorin laulamista paras oli rujosti rokannut I´m In Love With My Car. May ja Taylor hoitivat lyhyet välispiikit, joissa he kiittelivät uskottavalla nöyryydellä yleisöä siitä, että Queenin musiikki kiinnostaa yhä, 30 vuotta bändin ensimmäisen Ruotsissa vierailun jälkeen.

Bohemian Rhapsodyn bändi soitti screenin kautta videolla laulavaa Freddie Mercurya säestäen, kunnes klassisen oopperaosan jälkeen Rodgers lauloi lopun rokkiosuuden. Jälkikäteen ajatellen kappaletta ei olisi voinut mitenkään toisin hyvällä maulla toteuttaa. Rodgersin biiseistä Freen klassikko Wishing Well sai Ruotsissa ensiesityksensä, minkä kuuli bändistä kappaleen kaoottisessa alussa. Muut ukot pääsivät kuitenkin nopeasti Rodgersin Paulin kyytiin ja May soitti uskollisesti Paul Kossof –vainajan blueskuviot. Muut Rodgersin biisit Bad Companyn ja Freen ajoilta olivat Feel Like Making Love, Can´t Get Enough ja encorena kuultu All Right Now. Niissä Rodgers oli omalla maallaan ja hänen laulunsa pääsi oikeuksiinsa.

Harva bändi voi esittää komeampaa encore-satsia kuin The Show Must Go On, All Right Now, We Will Rock You ja We Are The Champions. Noista ensimmäisen Rodgers on nimennyt suosikikseen Queen-kappaleista ja se toimikin jylhästi. Freddie Mercury ei koskaan ehtinyt esittää tätä Innuendo-albumin koskettava hittiä livenä.

God Save The Queenin soidessa nauhalta ja bändin hyvästellessä teatterikumarruksin, yleisö vaikutti tyytyväiseltä. Olipa sitten paikalla ollut Queenin tai Rodgersin vuoksi, väki näytti saaneen mitä halusi ja enemmänkin. Oli kuultu hyvää rockia, huudettu, laulettu ja jopa itketty yhdessä. Kansa purkautui hallista Tukholman yöhön hymyssä suin, eikä kriittisiä ääniä kuulunut. Kenttäkatsomon tyhjentyessä paikalla olleen nuoren yleisön suuri määrä oli yllätti. Toki paikalla oli viisikymppisiä Mercuryn nähneitä, mutta myös todella paljon parikymppisiä. Liekö asiaan vaikuttanut se, että esim. Slash, Foo Fighters ja The Darkness ovat julistautuneet viime aikoina Queen-faneiksi. Hyvän mielen lisäksi kotimatkan päällimmäiseksi evääksi jäi silti toive, että kunpa Paul Rodgers nähtäisiin vielä Suomessakin, olipa taustalla sitten Queen, Bad Company tai soolobändi.

teksti: Sami Ruokangas