Puutarhaa ei aloiteta taimikaupasta

-Suomalaiset ovat etääntyneet luonnosta. Heillä on hirveä hinku hankkia kasveja ennen kuin on pohdittu, sopivatko lehtien tai kirjojen mallikuvat omaan pihaan tai viihtyvätkö kyseiset kasvit ylipäätään kyseisellä kasvuvyöhykkeellä.

Yksi mahdollisuus on mennä puutarhasuunnittelukurssille. Niitä järjestävät esimerkiksi kansalais- ja työväenopistot. Sellaisia on Tuulikki Knuutilakin pitänyt muun muassa Riihimäen Pihamessuilla.

Piha ei pärjää ilman hoitoa

Suunnittelukurssilla lähdetään liikkeelle tontin asemapiirroksesta. Sen jälkeen asukas itse pohtii, mitä pihaltaan haluaa.

-Naapurin ehdoilla ei tule toimia. Jos asukkaalla ei ole aikaa puutarhaharrastukselle, istutetaan helppohoitoinen piha pensaista. Jos hän viipyy kotona enemmän keväällä, hankitaan keväällä kukkia kasveja.

-Mikään piha ei pärjää hoidotta. Suodatinkankaalle laitetut kivet pysyvät kyllä siisteinä kymmenkunta vuotta, mutta sen jälkeen alkaa kivien välissä pilkottaa rikkakasveja. Juurimaton ja kivien yhdistelmä käy esimerkiksi koivun ympärille, missä ei riitä kosteutta ja valoa pienemmille kasveille.

Yksi kunnon kukkaryhmä

ruusuja

Puutarhan suunnittelussa on otettava huomioon ympäristö, kuten maisema ja talon tyyli. Betonikiviä Knuutila latoisi vain uusien talojen vaiheille. Vanhempien rakennusten kanssa sopivat liuskekivet ja sotaa ennen rakennettujen talojen pihalle hiekka- tai kivituhkakäytävät.

Kunnolliset kulkuyhteydet on joka tapauksessa pohdittava ihan ensin. Samalla mietitään paikat valaisimille ja lipputangolle, joka Knuutilan mielestä aina kuuluu suomalaiseen pihaan.

Ennen kukkapenkkejä ratkaistaan pihan puut ja pensaat, sillä rytmi tulee niistä. -Pienellekin pihalle mahtuu vaikkapa koristeomenapuu tai kirsikka.

-Yksi kunnon kukkaryhmä ja piste. Ruusut laitetaan omaksi kokonaisuudekseen ja mielellään mukaan vain yhtä väriä.

-Isäntäkin tulee kiukkuiseksi, jos joutuu kiertämään pikkulänttejä ruohonleikkuukoneen kanssa. Lisäilmettä saa ruukuilla.

Luonnollisesti kasvupaikan olosuhteet määräävät valintoja. -Kalliolle laitetaan kalliokasveja, ja savikrotti on ihan eri tilanne.

Vedestä iloa - ja työtä

Vesiaiheita halutaan nykyisin hyvin yleisesti, ja sen Tuulikki Knuuttila ymmärtää. -Solina on ihana veden muoto - siihen vielä valo, niin a vot.

-Pieneen pihaan riittää pienikin vesiaihe. Isoon voi kaivaa sellaisen poteron, että heikkopäistä hirvittää. Vesiallaskaan ei pysy näyttävänä ilman hoitoa. Puut roskaavat, ja ilman suihkua vesi limoittuu. Jos vedessä on kaloja, ei levänestokemikaalien käyttö tule kysymykseen, vaan puhdistus on käsityötä.

Tonttuinnostuksen kanssa vihersuunnittelija kehottaa ottamaan järkeä käteen. -Ei pihaan tule laittaa tonttulaa; se kuuluu Korvatunturille.

-Onneksi autonrenkaat ja muut häkkyrät ovat sentään vähentyneet.

Kasvu vaatii kunnon alustaa

-Kasvia ei kannata ostaa saattohoitoon, ilmoittaa Tuulikki Knuutila topakkaan tyyliinsä. -Viimeistään pettymyksestä puutarhuri oppii sen, että nurmikko vaatii alleen 30 senttiä maata ja kasvit 50-80 sentin kuopan.

Istutusvaiheessa ja jälkihoidossa on kastelu ensiarvoisen tärkeää. Sen jälkeen kasvit pärjäävät hyvällä alustalla vähemmälläkin vedellä.

Pensaiden alle ei kannata heittää lainkaan nurmisiemeniä. Parempi ratkaisu on seitsemän senttiä kuorikatetta. Kukat ja pensaat istutetaan rikkaruohoista vapaaseen multaan. Jos halutaan kasvattaa havukasveja tai alppiruusuja, tarvitaan hapanta maata, kuten rhodoturvetta.

Mitä eksoottisempi sen arempi

Ainakin havukasvit kannattaa hankkia "omasta provinssista", että ne viihtyisivät siirron jälkeen. Valtaosan kasveista pitäisi olla tuttuja ja hyväksi havaittuja, jottei pihaa joutuisi joka kevät uusimaan talvivaurioitten jäljiltä.

Knuutila on havainnut suomalaisten juoksevan nyt "kuola suussa hullunkuristen kasvien perässä". Esimerkkeinä hän mainitsee puksipuut, viiniköynnökset ja sypressit.

Jaloista kärhöistäkin on tiedettävä, etteivät ne yleensä talvehdi meillä. Juuri jää kuitenkin tavallisesti eloon ja kasvattaa uudet versot.

-Enkelinpasuuna menestyy hyvin vain lasitetulla parvekkeella. Talvehtimiseen se vaatii valoisan kellarin. Lisäksi on muistettava, että koko kasvi on helkkarin myrkyllinen. Terävä mielipide on varattuna myös leikkaamisen ystäville.

-Nurmikon voi jättää pidemmäksi, ettei kasvupiste vaurioidu. Ei piha ole golfkenttä.

-Muutoinkaan ei leikata niin jumalattoman paljon kuin naistenlehdissä esitetään. Pääasia on ottaa kuolleet osat pois ja siistiä aidat vuosittain. Vapaammin kasvavat aidanteet kaipaavat saksia vain kymmenen vuoden välein.

Tuulikki Knuuttilalle tärkeitä ovat pihassa havukasvit, vesiaiheet ja kivet.

STT-MERJA ÅKERLIND

Yksityiskohtaisia ohjeita puutarhaasi löydät Pioni-sivuilta!