Tuusulan Nummenharjussa pidettiin asuntomessut vuonna 2000. Siellä otettiin konkreettista tuntumaa tiiviiseen ja matalaan rakentamiseen, vaikka tuo termi ei vielä silloin ollutkaan yleisessä käytössä. Hyvä esimerkki löytyy Huminakujalla, jonka varrella on viisi tiiviisti rakennettua omakotitaloa ja kuuden pientalon muodostama asunto-osakeyhtiö. Sen rakentamista edelsi suunnittelukilpailu, jonka myötä myös kaavaa muutettiin.
Arkkitehti Mikko Kaira (SAFA) kertoo rakentamisen suunnitteluvaiheesta:
"Alunperin kaava oli hengeltään täysin erilainen: se edusti perinteistä haja-asutusalueen matalaa maantasoasumisen ratkaisua, jossa rakennukset olivat lähinnä rivitaloja. Muutimme ehdotuksessamme koko kaavaratkaisun sellaiseksi, että jokainen saisi oman talon - samaistuisi omaan asuntoonsa enemmän kuin rivitaloasunossa on mahdollista. Lähtökohtana oli myös se, että jokaiseen asuntoon kuuluisi oma, pieni piha."
Alueella on noudatettu suunnitteluperiaatetta, jossa asuntoa lähestytään eriasteisten vyöhykkeiden kautta siten, että intiimiys ja yksityisyys lisääntyvät sitä enemmän, mitä lähemmäs omaa kotia tullaan. Isompi katu, johon Huminakuja liittyy, on julkisinta katutilaa. Huminakujan kautta siirrytäänn "pysäköintitaskuihin." Asuntoyhtiön puolella kahdella asunnolla on välissään yhteinen neljän auton tila, johon liittyvät asuntojen sisäänkäynnit. Kunkin yhteydessä on sisääntulopiha ja sen jälkeen oma ovi, jonka toisella puolella talvipuutarha - viimeinen vyöhyke ennen itse rakennusta.
Vyöhykkeitä on myös asuntojen sisällä: olohuoneen lisäksi monta soppea, joihin voi halutessaan vetäytyä omiin oloihinsa. Suunnittelussa on pyritty mahdollistamaan monet perheen seurustelemisen ja olemisen välimuodot kunkin hetkisten tarpeiden mukaan.
