Ilmastotietoisellekin äänestäjälle voi olla hankala ottaa selvää, millaisilla ilmastorattailla puolueet ovat ajamassa vaaleihin. Ilmastokeinojen tehokkuuden arvioinnissa on nimittäin huomioitava oikeastaan koko vaaliohjelma.
Kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon ilmastoasiantuntija Hanna Aho suosittelee pohtimaan sitä, kuinka johdonmukaisia puolueet ovat puheissaan. Esillä voi olla kunnianhimoisiakin yksittäisiä ilmastotoimia, mutta samaan aikaan puolue saattaa puoltaa esimerkiksi ympäristölle haitallisia tukia.
Turve, sähkö ja yritystuet puhuttavat
Tulevia hallitusneuvotteluja ajatellen suuria jakolinjoja nousee ainakin siitä, milloin turpeen energiakäytöstä luovutaan, miten yritystukia muutetaan ja miten paljon ilmastotoimia rakennetaan sähkön varaan.
Tampereen yliopiston tutkija Heta Heiskanen arvioi, että yhteinen sävel löytyy helposti kiertotalouden tukemisesta sekä koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen rahoittamisesta.
Ympäristöjärjestö WWF:n ilmastoasiantuntijan Mia Rahusen mukaan on vaikea arvioida, millaiseen asentoon tulevan hallitusohjelman ilmastolinjaukset asettuvat, koska puolueet eivät ole ilmoittaneet, mitkä ilmastotoimenpiteet ovat heille kynnyskysymyksiä.
Puolueista toistensa kirittäjiä
Ilmastolinjausten suunta riippuukin paljon siitä, mitkä puolueet ovat rakentamassa hallitusta. Ahon mukaan parhaassa tapauksessa puolueiden erilaiset ilmastokannat kirittävät toisiaan.
– Mutta jos esimerkiksi SDP ja kokoomus muodostavat hallituksen niin, ettei siellä olisi esimerkiksi vihreitä tai vasemmistoliittoa, niin on tosi vaikea nähdä, että saamme kokonaisuudessaan riittäviä ilmastotoimia, Aho sanoo.
Heiskanen sanoo yllättyneensä siitä, että puolueiden ilmasto-ohjelmissa puhuttiin suhteellisen vähän lainsäädännön uudistamisesta. Hän toivoo, että ilmastovaikutusten punninta otettaisiin osaksi kaikkea lainsäädäntöä.
– RKP:llä oli hienosti tunnistettu, että jokaisen lain kohdalla pitäisi arvioida ilmaston roolia, Heiskanen sanoo.
Hiilineutraalius ykköskysymys
Katse kannattaa kääntää ensimmäisenä vuosilukuihin, jos haluaa vertailla puolueiden ilmastolupausten tasoa. Luvut antavat konkretiaa esimerkiksi siitä, kuinka nopeasti puolueet ovat valmiita luopumaan fossiilisista polttoaineista tai turpeen käytöstä.
Paljon kertoo myös se, jos tavoiteaikoja ei ole kirjattu ollenkaan.
STT:n haastattelemat asiantuntijat kehottavat ilmastoasioita pohtivaa äänestäjää tarkistamaan ensimmäisenä, mihin vuoteen mennessä puolueet haluavat Suomesta hiilineutraalin.
Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan vain sen verran kuin niitä pystytään sitomaan.
Vihreät on asettanut tavoitteekseen vuoden 2030, SDP ja RKP 2035. Kokoomus muotoilee, että Suomen on tähdättävä lähes päästöneutraaliksi 2030-luvulla. Keskusta tavoittelee hiilineutraaliutta viimeistään 2045. Vasemmistoliitto haluaa enemmän ja linjaa, että Suomen on sidottava hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin se tuottaa jo 2030-luvun alussa. Kristillisdemokraattien, sinisten ja perussuomalaisten ohjelmissa tavoitevuotta ei ole asetettu.
Ympäristöoikeuteen perehtynyt tutkija Heta Heiskanen Tampereen yliopistosta sanoo, että vuosilukujen lisäksi äänestäjän kannattaa katsoa, kuinka suuriin päästövähennysprosentteihin puolueet pyrkivät vuoteen 2030 mennessä.
Onko luku 50, 55, 60 vai 65 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon? Mitä suurempi luku, sitä kunnianhimoisempi tavoite.
Lisäksi tarvitaan riittäviä ja selkeitä keinoja tavoitteiden saavuttamiseen. Sitran projektijohtaja Janne Peljo kehottaa pohtimaan, tavoittavatko puolueet ilmastotoimillaan olennaisen.
– Ollaanko kiinni isoissa kokonaisuuksissa ja merkittävissä poliittisissa linjauksissa vai ajaudutaanko keskustelemaan pienemmistä yksityiskohdista, lillukanvarsista, Peljo sanoo.
Asiantuntijat epäilevät puolueiden ymmärrystä
Ennen joulua kahdeksan eduskuntapuoluetta totesi yhdessä, että Suomen on tehtävä osansa, jotta maailman keskilämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 asteeseen. Asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että puolueet eivät ole välttämättä ymmärtäneet, millaisia keinoja sitoumuksen toteuttaminen vaatii.
Ympäristöjärjestö WWF:n ilmastoasiantuntija Mia Rahunen huomauttaa, että tavoite jää saavuttamatta, jos esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä ei luovuta. Rahusen mukaan ilmastokriisin vakavuus ei vielä näy riittävästi kaikkien puolueiden ohjelmissa.
Puolueiden valmius ratkoa ilmastokriisiä vaihteleekin suuresti. Vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja SDP luettelevat ohjelmissaan selkeitä toimia, mutta esimerkiksi kokoomuksen ja keskustan ehdottamat ilmastolinjaukset herättävät kysymyksiä.
– Erityisesti vanhoilla hallituspuolueilla (ilmastotavoitteen ymmärtäminen) tekee tiukkaa, eli sanotaan yhtä ja tehdään toista, ympäristöjärjestö Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Olli Tiainen summaa.
Tampereen yliopiston Heiskanen sanoo, että kokoomuksen tahtotilaa on vaikea määrittää.
– Puolueen ohjelmasta on vaikea arvioida, kuinka paljon asioita jätetään vapaaehtoisuuden varaan ja kuinka paljon lähdetään tehokkaasti ohjaamaan, Heiskanen sanoo.
Kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon ilmastoasiantuntija Hanna Aho yhtyy ristiriitaisuuden arvioon. Hän huomauttaa. että kokoomus on esittänyt joitain konkreettisia toimia ja puolueessa on kansanedustajia, jotka ovat tehneet paljon töitä ilmaston eteen, mutta toisaalta puolueen vaalimainonta on ollut osin jopa ilmastovihamielistä.