Puheen uusi kulta-aika

Murrosvaiheissa – tai sellaiseksi kuvitelluissa – puhutaan nykyään renessanssista, uudelleensyntymisesrtä. TED-puhekonseptin omistaja Chris Anderson väittää, että elämme puheen renessanssin aikaa.

Tämän käsittelyssä olevan Andersonin kirjan perusteella hänen väitteessään on perää, vaikka aina ensin herää epäilys, että taas yksi rapakon takaa tuleva ”näin teet itsestäsi supertähden”-höpinä.

Andersonin teesi on, että teknologian kehitys (internet reaaliaikaisine kuvayhteyksineen ja tallenteineen, ja jokahenkilön helppous saada siellä äänensä kuuluviin) on luonut renessanssille pohjan.

Netin roinan ja rasistisen jätteen sijaan hän korostaa puhetaidon avulla tiedon ja tietämyksen levittämistä, ja netin käyttäjän mahdollisuuksia oppia ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia laadukkaiden puhe-, kuva- ja graafisten esitysten kautta.

Laaja tieto ja ymmärrys

Tiedon jakaminen ja sen hyödyntäminen ilmaiseksi on helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Anderson puhuu erikoistuneemman, pienen sektorin tietämyksen sijaan laajemmasta, kontekstuaalisesta, luovasta ja syvemmästä tietämyksestä, ymmärtämisestä. Lyhyesti sanottuna: Fiksun idean levittäminen, inhimillisen potentiaalin jakaminen, maailman parantamiseksi.

TED tulee sanoista technology, entertainment, design. TED oli alkujaan vuotuinen puhekonferenssi Kaliforniassa (missäs muualla), mutta nykyään teemat ovat laidasta laitaan. Ja TED-puheita pidetään eri puolilla maailmaa ajankohdasta riippumatta. Niitä voi kuunnella ja katsoa vaikkapa Youtubessa. Suosituimmilla on miljoonayleisö.

Kirja on nimensä mukaisesti painokkaasti myös opas, puhetaidon merkityksen filosofisen ja tiedollisen perustelun ohella.

Konkreettisia ohjeita esiintyä

Se esittää konkreettisesti, miten hyvä puhe rakennetaan, sisällöllisesti, kerronnallisesti, uskottavasti ja teknisesti. Anderson mainitsee vaatekaapinkin, mutta se ei ole puheen keskeisin osa. Pääasia että asu tuntuu hyvältä.

Hän korostaa, että ihmisillä on eri tapoja pitää puhe, joko paperin ja teknisten välineiden avulla, jotta ei iske paniikki jonkin asian unohtamisesta, tai jopa kokonaan ilman niitä.

Oman tavan löytäminen auttaa viestin perille menossa. Ja kuten Anderson muistuttaa älä tee näin –osiossa, anna kuulijoille ahaa-idea, älä myy helppoheikkimäisesti.

Kirjassa on esimerkkejä sekä huippuesiintyjistä että myös epäonnistumisista. Meistä harva on ensi hetkestä mukaansa tempaava puhuja. Loistavan puhujan kyky joko on tai ei ole. Mutta puhujana tavallinen kuolevainenkin voi hioa taitoaan.

Harjoittele, harjoittele

Kirjan yksi viesti on, että puhetta ja esiintymistä pitää harjoitella, niin se vain on. Harjoitusesitys pienelle tutulle yleisölle, jolle teema on kuitenkin vielä vieras. Tällöin yleisö huomaa helpommin ymmärtämistä pimentävät aukot puheessa ja antaa palautetta.

Esityksen idean pitää olla viimeisteltynä kirkas. Anderson vertaa hyvää puhetta matkaan.

TED-puheiden pituus on enimmillään 18 minuuttia. Miksi 18? Sen ajan nykyihminen jaksaa kuunnella keskittyneesti puhetta tai katsoa sen netissä, mutta siinä ajassa ehtii myös saada viestinsä perille.

Kirja antaa käytännön oppia ja kannustaa, se on kuin hyvä TED-puhe. Siinä on myös klassisen puhetaidon eli retoriikan peruskalliot: Argumentit, uskottavuus, tunteet. Logos, ethos, pathos. ”Informaatiosta inspiraatioksi”, kuten Anderson määrittelee.

Typeryyden ylistämisen ja tietämättömyydellä rehentelyn aikakaudella laajan tiedon ja ymmärryksen julistus on enemmän kuin tervetullut. Ja se on usein demokraattisesti myös ilmaista.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa