Mainos

Poltergeist – konkreettinen kummitus

Poltergeist tarkoittaa näkymätöntä kummittelua, jonka tunnusmerkki on elottomien esineiden liikuttelu. Sana itsessään on saksaa, joka on useimmiten suomennettu räyhähengeksi. Poltergeistien aikana saattaa esineiden liikkumisen lisäksi kuulua raapivia, laahaavia tai askeleenomaisia ääniä. Myös koputukset ja eläinten äänten matkiminen ovat mahdollisia. Poltergeistille ominaista on väliaikaisuus; yleisesti poltergeistin on havaittu kestävän viikoista kuukausiin. Kertomuksien mukaan ilmiö loppuu yhtä äkisti kuin alkoikin.

Poltergeist-ilmiö on tutkituimpia paranormaaleja ilmiöitä, osittain siksi, että se on erittäin konkreettinen. Poltergeistille on kolme yliluonnollista selitysmallia: se saattaa olla epäpuhdas henki, demoni tai paholainen, joka ilmestyy okkultismin harjoittamisen vuoksi; kuolleen ihmisen henki, joka ei ole syystä tai toisesta jättänyt maallista maailmaa ja siirtynyt eteenpäin; tai mahdollisesti ihmisen psykokineettisten ja muiden yliluonnollisten voimien käytöstä, joka on riistäytynyt hallinnasta. Tällainen ilmiö keskittyy yleensä yhden keskushenkilön, tavallisesti murrosikäisen tytön, ympärille.

Skeptikot selittävät poltergeisteja huijauksilla, väärin tulkituilla luonnontapahtumilla, hallusinaatioilla tai liian vilkkaalla mielikuvituksella.

Rosenheim – tunnetuin poltergeist

Rosenheimin poltergeist on yksi tunnetuimmista ja parhaiten dokumentoiduista tapauksista. Se tapahtui vuosina 1967–1968 saksalaisessa Rosenheim-nimisessä kaupungissa.

Ilmiöt alkoivat jatkuvina sulakkeiden palamisena sekä salaperäisinä puhelinsoittoina asianajajaSigmund Adamin toimistossa. Toimiston ulkopuolelta sisään tulevat puhelut usein katkesivat äkisti kilahdukseen. Toisinaan toimiston kaikki neljä puhelinta soivat yhtä aikaa, mutta vastattaessa ketään ei ollut linjalla.

Paikallisen sähkölaitoksen ja puhelinyhdistyksen huoltohenkilöstöt kutsuttiin tutkimaan tapahtumia luontaisen selityksen toivossa. Sähkölaitoksen huoltohenkilöstö huomasi, että paikalla olevat tarkkailulaitteet havaitsivat suuria voimansiirtoja, joille ei ollut mitään selitystä. Puhelinlaitoksen huoltohenkilöstö havaitsi laitteidensa rekisteröivän suuren määrän puheluja, jotka kaikki soitettiin paikalliseen "Neiti Aika" -palvelunumeroon.

Koska luonnollista selitystä ei löytynyt, asiaa kutsuttiin tutkimaan Hans Bender, Freiburgin yliopiston parapsykologian professori. Mukanaan Bender toi kaksi fyysikkoa plasmafysiikkaa tutkivasta Max Planck -instituutista. Fyysikoilla oli omat tarkkailulaitteet, kun Bender taas asensi toimistoon kamerat ja nauhurit.

Tutkimuksen edetessä Bender huomasi, että tapahtumat sattuivat ainoastaan erään työntekijän saapuessa sisälle rakennukseen. Lamput heiluivat voimakkaasti, kun 19-vuotias Annemarie Schneider käveli pitkin käytävää. Professori Bender onnistui nauhoittamaan lamppujen heilumisen. Mahdollista petosta Bender etsi antaumuksellisesti, muttei löytänyt piilossa olevia johtoja tai muita selityksiä. Annemarie Schneiderkaan ei päässyt aivan helpolla: ilmiö seurasi häntä myös uuteen työpaikkaan, mutta loppui kuitenkin pian.

Suomessakin nähty ilmiö

Suomen kuuluisimpiin lukeutuva poltergeist-tapaus kulkee nimellä Mäkkylän kummitus, jolle ei koskaan saatu selvyyttä. Ilmiö sai lehdistössä suurta huomiota. Ilmiöt alkoivat 10. lokakuuta vuonna 1946, kun konstaapeli August Heinosen taloon paiskottiin iltahämärissä kiviä. Kivisade ajoittui aina iltaan, ja se jatkui kello kymmeneen asti. Kivisateen loputtua kummallisuudet siirtyivät talon sisälle; 21. lokakuuta sisätiloissa esineet alkoivat lennellä itsestään. Asukkaat todistivat muun muassa sen, kuinka uunin luukut avautuivat itsekseen uunin sisällön lentäessä ulos. Myös silitysraudan nähtiin lentävän ilmassa, ja astiakaappi sai niin kovan iskun, että se halkesi keskeltä kahtia ja astiat rikkoutuivat.

Muiden muassa sähköasentajat näkivät, kun sulakkeet irtosivat sulaketaulusta. Avuksi kutsuttiin sähkömies Väinö Pakkanen, joka sitoi sulakkeet kuparilangalla. Tästä huolimatta sulake lensi irti ja rikkoutui osuessaan lattiaan. August Heinosen poika, Ilmari, naulasi baskerinsa itsepäisen sulakkeen päälle; hänen kertomansa mukaan sulake sinkoutui baskerin läpi ilman, että baskeri olisi irronnut tai naulat rikkoutuneet. Hyllyllä ollut laatikko putosi lattialle, eikä sen nostaminen hyödyttänyt; se putosi aina uudelleen.

Lehtiä lukeneet kaupunkilaiset syyttivät talon asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi.

Poliisi selvitti kummittelua alusta alkaen. Jopa kymmenen poliisia Leppävaaran poliisiasemalta etsi aktiivisesti kivien heittelijää; syyllistä ei löydetty. Eräänäkin iltana oli taloa piiritti yli kymmenen poliisia, mutta kiviä lensi talon seinään. Kivisateen poliisi myönsi tapahtuneen, mutta esineiden lentelyn talossa se totesi liioitteluksi.


Lue myös:


MTV3/Helmi/Maria Aarnio

Lähde: Wikipedia, Helsingin Yliopisto

Kuvat: Shutterstock

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.