Poliiseille vapautus Hirsala-jutussa

Oikeuden mukaan poliisi toimi joulukuussa 1994 hätävarjelutilanteessa. Poliisimiehillä oli syytä epäillä, että saartorenkaasta ulos pyrkineellä aseistautuneella miehellä ei ollut tarkoitus antautua vaan jatkaa hyökkäystään.

Raaseporin käräjäoikeus on aiemmin hylännyt Hirsalassa Karhu-ryhmää johtaneen poliisin syytteet mm. kuolemantuottamuksesta. Juttua ajoi yleinen syyttäjä. Omaisten nostamaan kanteeseen syyttäjä ei ole yhtynyt.

Piiritys oli pitkä

Piirityksessä kuollut mies oli pari vuorokautta linnoittautuneena vuokraamansa huvilaan. Hän oli mielenhäiriössä ja ammuskeli ympäriinsä mukanaan olleilla aseilla. Loppujen lopuksi huvilassa syttyi tulipalo ja piiritetyn odotettiin joutuvan tulemaan ulos ennemmin tai myöhemmin.

Käskyn mukaan miestä ei saanut päästää enää saartorenkaasta läpi, koska Hirsalan saarella oli paljon operaatioon osallistuvia ihmisiä. Hämärässä olisi myös ristitulen vaara.

Yksi syytteessä olleista poliiseista ampui ensin piiritettyä reiteen. Tilanne päättyi kun kaksi poliisia ampui lähes yhtä aikaa miestä kuuden metrin etäisyydeltä, kun tämä oli ryömimässä ulos palamaan syttyneestä huvilasta. Oikeus piti luotettavana todistajien kertomuksia siitä, että ryömijällä oli aseet kädessä piiput menosuuntaan päin.

Jälkikäteen ajatellen poliisit olisivat voineet odottaa 1-2 sekuntia laukausten ampumista, mutta tässä tapauksessa oli kyseessä hätävarjelutilannne. Miehen käytös osoitti sen. Jos hän olisi halunnut antautua, hän olisi voinut tulla ovesta eikä ryömiä ulos.

Poliiseilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, sanotaan päätöksessä. Samaan aikaan kun poliisit ampuivat, annettiin heille myös käsky ampua. Poliisi, joka näin teki ei käräjäoikeuden mielestä syyllistynyt yllytykseen tai avunantoon tilanteen huomioon ottaen.

Ei vahingonkorvauksia

Oikeus hylkäsi omaisten vahingonkorvausvaatimukset. He joutuvat myös korvaamaan yhteisvastuullisesti valtion oikeudenkäyntikulut yli 26 000 markkaa. Myönteistä heille on sen sijaan se, etteivät he joudu maksamaan syytettyjen avustajille oikeudenkäyntikuluja, jotka nousivat useaan sataan tuhanteen markkaan. Ne jäävät valtion vahingoksi.

Omaisilla on sinänsä ollut peruste saattaa asia oikeudenkäynnin kohteeksi. Lisäksi on ollut yhteiskunnallisesti tärkeää käsitellä piiritystä julkisessa oikeudenkäynnissä, viestitään päätöksessä. Kuitenkin oikeudenkäynnissä esitettiin asiaan kuulumatonta todistelua, jolla pitkitettiin käsittelyä. Tästä ei esitetä laskua omaisille, koska he eivät ole maallikkoina asiantuntijoita.

Sen sijaan heidän kaksi lainopillista asiamiestään Sami Heikinheimo ja Heikki Salo saivat tuntea sen nahoissaan. Käräjäoikeus vähensi heidän palkkioitaan kulujen osalta rutkasti. Molemmilla oli yli 200 000 lasku, joka vähentyi yli puoleen.
(STT)