Poikkeuksellinen oikeusjuttu Kiinassa: Lentoyhtiötä syytetään hiv-positiivisten syrjinnästä

Juttu on poikkeuksellinen jo siinäkin mielessä, että asia on viety oikeuteen asti. Vaikka tämän tyyppinen syrjintä onkin yleistä Kiinassa, on siihen liittyviä oikeudenkäyntejä ollut maassa todella harvoin.

Toisekseen tapaus on mielenkiintoinen siksi, että kyseiset väärinkohdellut matkustajat olivat olleet liikkeellä nimenomaan saadakseen asialleen huomiota.

Toinen matkustajista, Cheng Shuaishuai, kertoi, että hän oli huomannut Spring Airlines-yhtiön nettisivuilla maininnan, etteivät hiv-positiiviset ole tervetulleita lennolle. Hän ja myös hiv-positiivinen vaimonsa päättivät ostaa liput Spring Airlinesin lennolle selvittääkseen, oliko asia todella näin.

Kentällä liput saatuaan he kertoivat lentoyhtiön henkilökunnalle hiv-tartunnastaan. Lentoyhtiö esti heiltä pääsyn koneeseen.

Yhtiön johtaja selitteli myöhemmin, että heillä ei esiinny syrjintäpolitiikkaa, ja että kyseisessä tapauksessa kyse oli vain henkilökunnan ylireagoinnista.

Pari päivää myöhemmin hiv-positiivisia koskeva mainintakin oli poistettu yhtiön nettisivuilta.

Toisaalta Kiinan laissa on määritelty, että lentoyhtiöt voivat evätä matkustamisen sellaisilta matkustajilta, joilla on tarttuva sairaus. Sitä, millainen sairaus ja millaisissa olosuhteissa tarttuva sairaus, ei laki määrittele.

Nyt kohua aiheuttaneen oikeusjutun toivotaan herättävän keskustelua ja sitä kautta levittävän tietoa siitä, miten hiv tarttuu ja ennen kaikkea miten se ei tartu. Tässä tapauksessa nimittäin lentoyhtiön henkilökunta oli ollut siinä uskossa, että hi-virus leviää lentokoneessa istumalla.

Kansallinen aids-torjuntastrategia epäonnistui täysin

Hiv-virusta ja aidsia koskevaa asiallista tietoa on viime aikoihin asti ollut melko huonosti tarjolla, ja sen kyllä huomaa.

Pari vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan joka viides kiinalainen luulee hivin tarttuvan aivastuksen kautta, ja lähes puolet luulee sen tarttuvan, jos syö samasta ruoka-astiasta hiv-positiivisen kanssa. 30 prosenttia ei soisi hiv-positiivisten lasten käyvän samaa koulua terveiden kanssa.

Ennakkoluulot istuvat tiukassa, eikä ihme, sillä Kiinan aids-torjuntastrategia on aina viime aikoihin asti ollut onneton. 80- ja 90-luvuilla aidsia katsottiin olevan pelkästään ulkomaalaisilla, ja sen vuoksi Kiinaan ei ollut hiv-positiivisilla ulkomaalaisilla asiaa, ennen kuin sääntö kumottiin vuonna 2010.

Myöskään ulkomaisia verituotteita ei 90-luvulla sallittu Kiinassa, ja tämä johti tuhansien epämääräisten verenluovutuspaikkojen avaamiseen maaseudulla paikoissa, joissa hallituksen valvonta ei toiminut kunnolla. Näillä klinikoilla oli surkea hygieniataso, eikä luovuttajia testattu hivin varalta. Sadat tuhannet kiinalaiset saivat silloin tartunnan verenluovutusten kautta.

Hiv-positiivisten pääsy kylpylöihin haluttiin kieltää

Hiv-tilanne on onneksi parantanut Kiinassa viime vuosien aikana. 90-luvun jälkeen laittomat veriklinikat on suljettu, ja toisin kuin ennen, verenluovuttajille ei enää makseta palkkiota.

Kiinassa on arvioitu olevan nykyään noin 800 000 hiv-positiivista henkilöä. Väestömäärään nähden se ei ole mikään ihan valtava määrä, ja 2000-luvulta alkaen tartunnat ovat vähentyneet koko ajan.

Ongelmana on kuitenkin edelleen hiv-positiivisten kohtaama syrjintä. Hi-virusta kantavalta saattaa yhä mennä työpaikka tai asunto alta, jos tieto viruksesta kantautuu vääriin korviin.

Hallitus on myös pariin otteeseen suunnitellut kieltävänsä hiv-positiivisten pääsyn esimerkiksi yleisiin saunoihin ja kylpylöihin.

Suunnitelmat ovat toistaiseksi jäissä laajan vastustuksen takia, mutta on selvää, että kun tällaisia lakiehdotuksia tehdään, niin ei päättäjätasollakaan olla aivan selvillä siitä, miten hiv tarttuu. Vielä tehokkaammalle valistukselle olisi siis tarvetta Kiinassa.