Pohjoismainen poliisivaltio

Vanha kaveri vajaan parinkymmenen vuoden takaa lähetti sähköpostia, jossa hän kertoi 19-vuotiaan poikansa Joonaksen kohtalosta taiteiden yössä Helsingissä 24. elokuuta. Sen verran hyvin isän kanssa tunnettiin aikanaan, että luottoa kertomukseen on.

Isän kertoman mukaan synttäreitään viettänyt Joonas oli ollut haahuilemassa taiteiden yössä kavereidensa kanssa ja osunut Kiasman eteen 19.30. Poika oli sitten pysäytetty postitalon nurkan liikennevaloissa matkalla Kiasmalta pois. Muut kaverit olivat kävelleet punaisia päin, mutta Joonas oli jäänyt odottamaan valojen vaihtumista. Syynä oli se, että ympäristössa oli paljon poliiseja, eikä Joonas halunnut saada rikesakkoa punaisia päin kävelemisestä.

Virkavalta puolestaan oli paikalla, koska poliisin tiedossa oli katutaiteiden yö –tapahtuma, jossa oli odotettavissa töhrimistä ja graffiteja. Liikennevaloissa poliisimies pysäytti Joonaksen ja pyysi avaamaan reppunsa.

Isä kirjoitti: ”Repusta paljastui, että siellä oli kaksi kangastussia, joita hän käyttää T-paitojen kuvioimiseen jne.. Siis ihan oikeasti näin ja sanoi sen poliisille, mutta siitä se soppa vasta syntyikin. Poika maijaan ja Roballe, jossa kuvataan ja sormenjäljet otetaan talteen. Seurauksena rangaistusvaatimus (huimaavat 36 euroa), jonka toisaalta järjissään ollut poika kiisti.”

Sakot tulivat tuoreen järjestyslain 13 §:n perusteella. Siinä todetaan, että "spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä on kielletty."

Isä vakuutti emailissa, että Joonas osui paikalle sattumalta ja kertoi keskustelleensa poliisin kanssa sakoista: ”Poliisi itsekin myönsi minulle, että jos minä olisin ollut siinä ja salkussa vaikka salkuntäydeltä samoja tusseja - olisi poliisi minulle toivottanut kaiketi hyvää illan jatkoa - jos olisi edes koskaan pysäyttänytkään. Mutta samalla totesi että heillä oli määräykset pysäyttää kaikki tiettyyn ikäryhmään kuuluvat tietyllä tavalla pukeutuneet nuoret ja tarkastaa heidät.”

Sen verran mielenkiintoinen tapaus, että ryhdyin selaamaan järjestyslain 13 §:n taustoja. Tuo järjestyslakihan herätti aikanaan aika paljonkin keskustelua seksinoston ja yleisten paikkojen viinanjuonti –kieltopykälien takia. Jonkin verran eduskunnassa pohdittiin tätä töhrintäpykälääkin.

Niin perustuslakivaliokunta kuin lakivaliokuntakin olivat kriittisiä hallituksen esitykselle yleiskiellosta. PeV ei olisi hyväksynyt yleistä maalien ja tussien hallussapitokieltoa, vaan olisi sitonut sen ”asianomaisen käyttäytymiseen pohjautuvaan arvioon hänen muodostamastaan uhasta.” Lav puolestaan esitti, että säännöstä täsmennetään edellyttämällä, että "ainetta pidetään hallussa todennäköisesti vahingontekotarkoituksessa."

Jos perustuslakivaliokunnan tai lakivaliokunnan sanamuodot olisivat jääneet lakiin, Joonas tuskin olisi sakkoja saanut. Uhkaa tai todennäköisyyttä ei ollut - etenkin kun Joonas oli kävelemässä pois mielenosoituksen aloituspaikasta.

Mutta viimeisen sanan lausunut hallintovaliokunta oli hallituksen esityksen puolella ja ehdotti yleiskieltoa. HaV katsoi sen tarpeelliseksi, koska ”muussa tapauksessa poliisin olisi erittäin vaikea puuttua esimerkiksi huomattavan spraymaalipurkkimäärän pelkkään hallussapitoon kaupungin keskustassa, vaikka lähtökohtaisesti tarve tällaisten aineiden hallussapitoon ei ole kovin yleinen. Yhteiskunnalla on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta painava tarve puuttua kyseisten maalien tai aineiden hallussapitoon yleisellä paikalla, ellei hallussapitoon ole hyväksyttävää syytä."

Joonas ei ollut menossa maalaamaan paitoja (eikä isänsä kertoman mukaan siis seiniäkään!), vaan ”Joonaksella on tussi repussaan suurin piirtein aina - tiedät tämän nykynuorison reppujutun, aina mukana kaikki mahdollinen kotiteatterista kampiakseliin”.

Järjestyslain töhrypykälässä on siis ns. käännetty todistustaakka. Maalien ja aineiden hallussapito on kiellettyä, jollei hallussapitäjä kykene esittämään hyväksyttävää syytä. Esimerkkejä "hyväksyttävästä syystä" tällaisesta: Jos maalari on menossa työpaikalleen, maalit voivat olla mukana. Jos timpuri on baarissa juopottelemassa, puukko taskussa ei ole sallittua. Perusteluissa todetaan, että hyväksyttävä syy on arvioitava tapauskohtaisesti.

Sanamuodoiltaan väljässä ja paljon harkintavaltaa jättävässä poliisilaissa lukee, että poliisin tehtäviin kuuluu mm. rikosten ennalta estäminen. Poliisin tiedossa oli, että töhrijät kokoontuvat Kiasmalle. Siinä oli tietysti peruste järjestyslain ennaltaehkäisevän pykälän käyttämiselle. Poliisin näkökulmasta siis yleinen järjestys ja turvallisuus ja omaisuus olivat uhattuina ja ongelmia oli kohtuullisen perustellusti odotettavissa. Näin sitten kävikin.

Joonas valitti sakoistaan ja juttu on sikäli auki, mutta hänen näkökulmasta tilanne ei näytä kovin hyvältä. Järjestyslain kieltämät - siis tagienkin tekemiseen sopivat - tussit repussa, eikä varsinaisesti hyväksyttävää syytä niiden mukana pitämiseen. Poliisin toimintakin oli lakien näkökulmasta ilmeisen perusteltua.

Entä sitten Joonaksen näkökulma? 36 euron sakko siitä, että osui väärään aikaan väärään paikkaan ja väärät harrastustavarat repussa. Isä kirjoitti, että ”vaikea selittää pojalle että tämä muka ei olisi poliisivaltio”.

No, ”poliisivaltio” lienee hieman liian jyrkkä sanamuoto ainakin klassisessa eteläamerikkalaisessa merkityksessä. Suomessa ihmisiä ei suljeta mielipiteidensä takia vankiloihin tai pudoteta lentokoneista Atlanttiin.

Sen sijaan Joonaksen tapaus on käytännön esimerkki siitä, mihin ollaan matkalla kun ”yleistä järjestystä ja turvallisuutta” lainsäädännössä jatkuvasti korostetaan väljillä ja tulkinnanvaraisilla pykälillä. Vanha ”parempi kymmenen syyllistä vapaana kuin yksi syytön tuomittuna” -sääntö ei toimikaan.

Yhden nuoren miehen väärä pikkusakko ei paljon paina. Se on pohjoismaisen poliisivaltion määritelmä.