Oopperan väsymätön kuningas.
Placido Domingon nimi tarkoittaa rauhallista sunnuntaita. Päätellen miehen tunnuslauseesta "If I rest, I rust" (Jos lepään, ruostun), ei rauhallisia sunnuntaipäiviä ole kovinkaan usein. Domingolla on yleensä 70-80 esiintymistä vuodessa, mutta mies sanoo tuntevansa olonsa sitä paremmaksi, mitä enemmän hän matkustaa ja esiintyy.
Placido syntyi Madridissa 21.1.1941 perheeseen, jossa musiikki ja laulu soivat jatkuvasti. Placidon vanhemmat olivat laulajia, joiden erikoisalana oli espanjalainen oopperan laulutyyli zarzuela. Musiikki ja esiintyminen tulivat siis melkein äidinmaidossa, ja poika esiintyikin ensimmäistä kertaa lavalla ollessaan vasta 7-vuotias.
Vuotta myöhemmin Placido muutti Meksikoon, jonne hänen vanhempansa olivat menneet jo kaksi vuotta aiemmin uraa rakentamaan. Placido lauloi lasten kuorossa ja auttoi vanhempiaan näiden esiintymisissä. Ennen pitkää vanhemmat vakuuttuivat Placidon lahjakkuudesta ja lähettivät hänet opiskelemaan Meksikon kansalliseen konservatorioon. Nuorukainen opiskeli siellä orkesterin johtamista ja pianonsoittoa. Aluksi hän haaveili kapellimestarin ammatista, mutta päätyi sitten laulajaksi. Erään baritoniosan koelaulussa tuomaristo pyysi häntä laulamaan jonkin tenorin osan. Placido ei osannut, mutta saatuaan nuotit eteensä hän lauloi "Amor ti vieta" niin vakuuttavasti, että sai tenorin osan. Siitä alkoi tie menestykseen.
Ensimmäisen kerran Placido avioitui 16-vuotiaana. Vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen lapsi, Pepe, ja pian sen jälkeen seurasi avioero. Nykyisen vaimonsa Marta Ormelaksen Placido tapasi ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoinaan konservatoriossa. Rakkaus ei kuitenkaan roihahtanut heti vaan vasta erään yhteisen produktion myötä. Pari avioitui 1.8.1962. Vanhempi poika, Placido Jr., syntyi vuonna 1965 ja Alvaro vuonna 1968. Marta luopui omasta laulajan urastaan tukeakseen Placidoa hänen urallaan.
Domingo teki oopperadebyyttinsä Meksikossa ja esitti vuotta myöhemmin Monterreyssä Meksikossa jo ensimmäisen pääroolinsa Arturona Lucia di Lammermoorissa. Vuosina 1962-1964 hän lauloi Tel-Avivissa Israelin kansallisoopperassa esittäen yhteensä 12 eri roolia. Suurelle yleisölle Domingon lämmin ja voimakas persoonallisuus tuli tutuksi New Yorkin kaupunginoopperassa menestyskappaleessa Madama Butterfly vuonna 1965. Seuraavana vuonna hän esiintyi New Yorkin Metropolitanissa Cavalleria Rusticana -oopperassa. Hänen varsinainen Metropolitan-debyyttinsä oli vuoden 1968 esitys Maurizion roolissa Adriana Lecouvreurissa. Rooleja tuli aina vain lisää, ja menestys seurasi toistaan.