Pitkäaikaispotilaiden neuvonta apteekeissa ontuu

Apteekit ovat lisänneet lääkeneuvontaansa 20 viime vuoden aikana. Samalla on ryhdytty korostamaan entistä enemmän asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja tukemaan hoidon onnistumista.

Parantamisen varaa on yhä, sillä esimerkiksi pitkäaikaispotilaita neuvotaan edelleen vähän, lähinnä lääkityksen aloitusvaiheessa.

- Farmaseutit saattavat olettaa esimerkiksi astman hoidon sujuvan ongelmitta ja lääkäreiden ja hoitajien neuvoneen potilasta riittävästi. Pitkäaikainen hoito vaatii kuitenkin asianmukaisia tietoja lääkehoidon merkityksestä ja käyttötavasta sekä myös motivaatiota hoidon jatkamiseen, kertoo lääkeneuvonnan kehittämistä väitöskirjassaan tutkinut farmasian lisensiaatti Kirsti Vainio.

Maailman terveysjärjestön WHO:n viime vuonna julkaisemasta raportista ilmeni, että vain noin puolet potilaista hoitaa kroonista sairauttaan ohjeiden mukaisesti. Potilaat asioivat apteekeissa usein, minkä vuoksi neuvonta tavoittaa heidät sinänsä hyvin.

- Hoidon tukeminen edellyttää, että neuvontaa ei rajata pelkästään lääkkeisiin, vaan hoitoa käsitellään kokonaisuutena. Apteekissa voidaan huomata hoidon ongelmat ja seurata tavoitteiden saavuttamista, sanoo tutkija.

Tutkimuksen mukaan apteekeissa neuvotaan yleisimmin antibiootteja hakevia asiakkaita ja vastaavasti harvimmin niitä asiakkaita, jotka hakevat psyykenlääkkeitä ja naistentautien hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Apteekkien neuvonnan lisääntyminen näkyy mm. palautteessa, jota on saatu antibiootteja lapsilleen hakeneilta vanhemmilta.

- 1980-luvun puolivälissä vanhemmat kertoivat saaneensa lääkeneuvontaa pääasiassa lääkäreiltä, ja vanhempien odotukset myös kohdistuivat heihin. Kymmenen vuotta myöhemmin apteekki oli jo noussut lääkärin rinnalle keskeiseksi tiedonlähteeksi.

Myös asiakkaiden olisi kysyttävä herkemmin

Neuvontakäytännöt ovat muuttuneet suomalaisapteekeissa. Vielä 1970-luvulla voimassa olleen lain mukaan apteekissa saatiin kertoa lääkkeistä asiakkaalle vain silloin, jos tämä kysyi jotain. 1983 apteekit velvoitettiin aktiivisesti neuvomaan asiakkaita.

Vainio selvitti tutkimuksessaan, millaiseksi lääkeneuvonta muuttui kymmenessä vuodessa lainmuutoksen jälkeen. Vainion mukaan käsitykset lääkeneuvonnan merkityksestä ja sisällöstä ovat muuttuneet. Uusissa periaatteissa korostetaan potilaan oikeuksia ja vastuuta hoitonsa toteuttajana.

- Aikaisemmin pyrittiin pelkästään varmistamaan, että asiakas ymmärtää lääkkeen käyttöohjeet. Tämä näkyy vielä tämänhetkisissäkin neuvontakäytännöissä. Yleisimmin asiakkaille kerrotaan, kuinka paljon, kuinka usein ja millä tavoin lääkettä otetaan.

Vainion mukaan apteekkien olisi varmistettava, että neuvonnalle jää aikaa ja että asiakkaat voivat keskustella lääkkeisiin liittyvistä asioista muiden kuulematta. Olennaista olisi pystyä tarjoamaan neuvontaa juuri niille, jotka sitä tarvitsevat.

- Arviointia myös helpottaisi, jos asiakkaat kysyisivät lääkehoitoonsa liittyvistä asioista nykyistä yleisemmin, sanoo Vainio.

Vainion väitöskirja tarkastettiin lauantaina Kuopion yliopistossa.

(MTV3-STT)