Pikkulasta kuristettiin ja painettiin veden alle – kiusaajien ja aikuisten tyly reaktio yllätti

Näin tilannetta kuvailee Kaiku Ritola, joka todisti kiusaamistilannetta uimarannalla elokuun alkupuolella.

Rantakelit alkavat olla takanapäin, mutta kiusaaminen on yhä arkipäivää liian monelle.

Ritolan mukaan meno äityi rantavedessä todella rajuksi, yksi lapsista jopa kuristi uhriaan kaulasta ja työnsi veden alle.

– Kun uhri tuli rantaan, kiusaaminen jatkui enemmänkin sanallisesti. Haukuttiin ja heitettiin hiekkaa päälle ja potkittiin ja heitettiin tavaroita veteen, kuvailee Ritola.

Kun uhri alkoi pukea vaatteita päälleen, jatkoivat kiusaajat hiekan heittelyä, potkimista ja haukkumista, silloin Ritola päätti puuttua asiaan. Häntä harmittaa edelleen, että tilanteen tajuaminen kesti kauan.

– Siihen olisi voinut puuttua jo aikaisemmin. Havahduin vasta kun uhri sanoi, että lähden kotiin ja vielä silloinkin kiusaajat potki ja heitti hiekkaa päälle, kun lapsi istui maassa ja puki kenkiä ja housuja päälle. Hiekkaa lensi uhrin päälle joka puolelta, ja sitten ajattelin, että nyt riittää, sanoo Ritola.

Ritola tavoitti kiusatun pyörältään ja samaan aikaan kiusaajat pinkoivat pakoon.

– Aluksi en oikein osannut sanoa mitään kiusatulle, otin vain lapsen syliin ja halasin kovasti. Hän halasi kovasti takaisin. Sitten kysyin, että tapahtuuko tätä usein ja hän vastasi, että aina joskus. Paikalle saapui kiusatun toinen vanhempi, jonka kanssa kiusattu lähti kotiin.

Aikuiset eivät reagoineet

Ritola sanoo, että tilanteessa eniten järkytti ihmisten välinpitämättömyys. Rannalla oli myös muita vanhempia, mutta kukaan ei puuttunut tilanteeseen.

– Yksi isä vieressä ihmetteli vaimolleen lasten rumaa kielenkäyttöä. Ei kukaan tehnyt mitään, kaikki vaan pudisteli päätään ja ihmetteli, että onpa villejä lapsia, sanoo Ritola.

Eniten Ritolan sai hämilleen kuitenkin kiusaajien reaktio.

– Lapset olivat kuin teflonia, mikään ei tarttunut. He sanoivat, että me kiusataan, kun se on niin v**un kivaa. Varmaan se oli semmoinen puolustusmekanismi, että on pakko pitää kova kuori loppuun asti. Mä toivon, että niillä kiusaajilla siellä jossain jotain heilahti, kun he menivät illalla koteihinsa, sanoo Ritola.

Samalla hän muistelee omaa lapsuuttaan ja omia reaktioitaan, jos jossain asiassa tuli töpättyä.

– Jos joku vieras aikuinen olisi tullut omasta käytöksestä huomauttamaan, oltaisiin oltu tosi noloina ja pahoillamme, hän muistelee.

"Draamanopetuksesta apua"

Ritola toivoo, että kiusaamiseen osattaisiin ja uskallettaisiin puuttua paremmin. Koko kylä kasvattaa -periaate on tuntunut suomalaisilta unohtuvan.

– Olen ammatiltani teatteri-ilmaisun ohjaaja ja olen tehnyt paljon töitä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Me tehdään paljon töitä sen kanssa, miten olla ryhmässä niin, että kaikilla on hyvä olla. Ehkä sen pohjalta tuli tämäkin, että mun täytyy puuttua tähän kiusaamiseen. Me ollaan etäännytty sellaisista tilanteista, että mennään ihmistä lähelle, siis tuntematonta ihmistä tai, että edes puututaan asioihin. Ehkä jollain tavalla ajatellaan, että ei tämä kuulu minulle ja en mä nyt viitsi, se on surullista, sanoo Ritola.

Hän sanookin, että draaman opiskelusta on hänelle ollut hyötyä.

–  Ilman sitä en varmasti olisi uskaltanut mennä väliin. Olen itse ollut kiusattu ja todella ujo. Se on ollut minulle merkittävä koulutus, sanoo Ritola. Hän myös toivoisi, että vanhemmille olisi saatava koulutusta, miten kiusaamisen puututaan.

– Hirveästihän puhutaan siitä, että kuinka lapsia opetetaan, että ei saa kiusata ja kuinka se on koulun tehtävä, on Kiva-koulu -projekteja ja kaikkea. Mutta se mikä on mielestäni muuttunut, on se aikuisten reaktio kiusaamiseen, sanoo Ritola.

MTV Uutiset tavoitti myös toisen rannalla päivää viettäneen henkilön, joka vahvistaa Ritolan kertomuksen tapahtumista.