Yhdysvallat 2009. Ohjaus & käsikirjoitus: Nancy Meyers. Tuottaja: Nancy Meyers, Scott Rudin. Kuvaus: John Toll. Leikkaus: Joe Hutshing. Musiikki: Heitor Pereira, Hans Zimmer. Pääosissa: Meryl Streep, Alec Baldwin, Steve Martin, Lake Bell, John Krasinski, Mary Kay Place, Rita Wilson. Kesto: 122 min.
Pientä säätöä (2009) -komedian originaalinimi kertoo kaiken oleellisen elokuvan rakenteellisesta perusongelmasta: it’s complicated. Liian rönsyilevää ja holtitonta.
Pientä säätöä on romanttinen komedia, josta haluaisi epätoivoisesti pitää. Kyseessä on mainioiden näyttelijöiden tulkitsema ihmissuhdekommellus, missä kolmen aikuisen lapsen äidin, Janen (Meryl Streep), yksityiselämä mullistuu äkkiä ja perin odottamattomalla tavalla.
Jane on eronnut ex-miehestään Jakesta (Alec Baldwin) jo kymmenen vuotta aiemmin, mutta pariskunnan väliset tunteet eivät vaikuta kokonaan kuolleilta. Perhetapaaminen johtaa exät yhden yön juttuun, josta alkaa versoa romanssinpoikanen eli niin sanottua pientä säätöä. Hankalaksi tilanteen tekee se tosiasia, että Jake on uusissa naimisissa Janea huomattavasti nuoremman Agnessin (Lake Bell) kanssa.
Romanssin roihutessa Janen elämään astelee uusi jännittävä mies, arkkitehti Adam (Steve Martin), joka haluaa pistää uusiksi paitsi naisen keittiön myös hänen rakkauselämänsä. Vaan onko itsekin eronneesta miehestä kohtaamaan Janen elämän yllättävät komplikaatiot?
Pientä säätöä puhuu rakkaudesta, särkyneistä sydämistä, avioeroista ja tunnesiteistä. Perheyhteydestä ja vanhemmuudesta saadaan paljon irti: lämpöä, hymyä, myötätuulta – kaikkea sitä mitä tämäntyyppinen feelgood-leffa ensisijaisesti kaipaa.
Kuopuksen kotoa lähdöstä toipuva leipuriäiti on juuri niin ihana kuin mitä parastaan pistävältä Streepiltä voi odottaa. Hänen läsnäolonsa ylläpitää katsojan mielenkiintoa, joka muuten lopahtaisi jo lähtötelineisiin.
Kaiken kattaviin ihmeisiin ei silti pysty edes Meryl Suuri. Hajanaisesta, vakavan draaman ja hirtehiskomedian välillä tempoilevasta tarinasta ei tule missään vaiheessa valmista. Kokoava ote – ja sen myötä näkemys (ja ihan kaikki muukin) – jää uupumaan.
Pientä säätöä kaipaisi siis suurta säätöä. Löysää kerrontaa olisi pitänyt tiivistää ainakin parinkymmenen minuutin edestä. Kahden tunnin kesto on selkeästi ylimitoitettu, mikä tuntuu yleisön istumalihaksissa.
Kaikki kohtaukset eivät ota istuakseen samaan elokuvaan ja tarinaan. Huumorimielessä juoneen ripotellut ylilyönnit (kuten Janen ja Adamin pilven pössyttely) eivät toimi siinä mielessä kuin niiden olisi tarkoitus.
Epäuskottavuudet särähtävät kiusallisesti sekä silmään että korvaan. Myötähäpeän tunteet eivät nekään ole kaukana, kun temaattinen limboilu alkaa osua vesirajan alle.
Pientä säätöä on hyvin linjassa Nancy Meyersin tähänastisten elokuvien kanssa. Ohjaaja-käsikirjoittajan aikaisemmat teokset (Mitä nainen haluaa, 2000; Jotain annettavaa, 2003; Holiday, 2006) ovat parhaimmillaankin olleet hyvin epätasaisia romanttisia komedioita. Pientä säätöä ei toki ole kokonaan vailla charmia – Meyersin elokuvia yhdistävä piirre sekin.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Outi Heiskanen