Pieniä ja matalia järviä uhkaa vakava happikato

Pahimmillaan hapen puute voi johtaa kalakuolemiin pienissä ja matalissa järvissä. Syitä uhkaavaan happikatoon on monia: järvien poikkeuksellisen aikainen jäätyminen, sateiden vähyys ja vedenpinnan alhaisuus sekä järvien jäätyminen veden syvempien kerrosten vielä ollessa tavallista lämpimämpiä.

-Kaikki asiat viittaavat siihen suuntaan, että happi loppuu tänä talvena useammissa järvissä kuin normaalisti, arvioi tutkimuspäällikkö Seppo Rekolainen Suomen ympäristökeskuksesta.

-Pienet ja keskisuuret järvet alkavat olla jäässä koko maassa Etelä-Suomea myöten. Järvet ovat jäätyneet poikkeuksellisen varhain, keskimäärin viikkoja tavallista aikaisemmin, Rekolainen toteaa.

Jääpeitteen pysyvyydestä ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Kun järvi tai lampi saa jääpeitteen, veteen ei enää liukene happea ilmasta. Esimerkiksi kalojen on siis pärjättävä talven ajan pääasiassa sillä happimäärällä, joka jääpeitteen alle syksyllä jää. Myöhäissyksyn vesisateet toisivat vesistöihin lisää happea virtaamien mukana, mutta toistaiseksi sateita on ollut todella vähän.

Järvet jäätyivät "lämpiminä

"

Kun säät syksyllä kylmenivät äkillisesti, myös jäät tulivat nopeasti.

-Järvet jäätyivät vesien ollessa muutaman asteen tavallista lämpimämpiä. Tavallisesti myös syvemmät vesikerrokset viilenevät lähelle nollaa ennen kuin järvi saa kunnon jääpeitteen, mutta nyt monissa järvissä pohjaan jäi monta astetta lämpimämpää vettä, Rekolainen sanoo.

Lämmin vesi pohjakerroksissa lisää happivajetta sen vuoksi, että happea kuluttava biologinen toiminta on vilkkaampaa.

-Nyrkkisääntö on, että biologinen toiminta kaksinkertaistuu, kun vesi lämpenee viisi astetta, toteaa tutkimusosaston päällikkö Sirkka-Liisa Markkanen Kainuun ympäristökeskuksesta. Happikadon ja siitä seuraavan rehevöitymisen uhkaa lisää veden vähyys.

-Vesi on ollut näin alhaalla sadan viime vuoden aikana vain kerran, vuonna 1941, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Veli Hyvärinen. Kun veden pinta on alhaalla, on myös vettä - ja happea - järvissä luonnollisesta normaalia vähemmän.

Hapeton pohja tuottaa fosforia

Järvien kannalta pahin mahdollinen vaihtoehto on, että vähäiset happivarat kuluvat talven aikana kokonaan loppuun. Täydellinen happikato johtaa kalakuolemiin ja muihin kohtalokkaisiin seurauksiin.

-Mitä enemmän hapettomia alueita järven pohjassa on, sitä enemmän fosforia liukenee veteen, Rekolainen toteaa.

Kun fosfori lisääntyy, leviä kehittyy tavallista enemmän ja järvi rehevöityy. Näin happi vähenee entisestään ja järvi joutuu rehevöitymiskierteeseen. Kaikkien huonoimman ennusteen mukaan käykin niin, että ensi kesästä tulee erittäin paha leväkesä.

Jäiden sulaminen auttaisi

Jotta pahalta happikadolta vältyttäisiin, jäiden sulaminen auttaisi asiaa. Myös vesisateet olisivat helpotus, koska uusi ja hapekas sadevesi virtaisi järviin ja vähentäisi happikatoa.

-Nyt useissa Etelä-Suomenkin pienissä järvissä on niin vahva jääpeite, että se tuskin enää kokonaan sulaa, Rekolainen sanoo.

Hivenen asiaa auttaisi myös aikainen kevät: mitä aiemmin jääpeite sulaa, sitä nopeammin järvet ja niiden kalat saavat ilmasta uutta happea käyttöönsä. Happikato uhkaa nyt nimenomaan Etelä-Suomen jo ennestään reheviä järviä, sillä Pohjois-Suomessa talvi tuli hitaammin ja vedet olivat jääpeitteen saadessaan viileämpiä.

(MTV3-STT)