”Pian nämä ovat teidän takapihallanne”

Padraksen sataman ulkopuolella on uimarannan tapainen, missä paikalliset kreikkalaiset käyvät kalastamassa ja laittomat maahanmuuttajat peseytymässä. Vihreä kasteluletku tuo rantaan makeaa vettä jostain, hajusta päätellen ei viemäristä.

Letku on viritetty rautalangalla roikkumaan kepin nokkaan. Se on taivasalla elävän sudanilaisen Alin ja satojen muiden Padraksesta Italiaan jo kuukausia yrittäneiden nuorten maahanmuuttajamiesten suihku.

Lepopaikat ja asuinsijat ovat rantatien toisella puolella, supermarketin parkkipaikan takana, hylätyllä ratapihalla. Vanhojen veturin romujen ikkunoissa roikkuu pestyjä vaatteita, jotka ovat rähjääntyneet huonosti päättyneissä pakoyrityksissä.

Padrakseen Peloponnesoksen itäosista tulevan junan pääteasema on muutaman sadan metrin päässä. Nuoret kodittomat maahanmuuttajat katselevat elottomin silmin, kun graffitien töhrimä lähijuna saapuu asemalle. Siitä purkautuu muutama Padraksen kreikkalainen, jotka kääntävät selkänsä ratapihan pakolaisleirille. Osa tummaihoisista muslimeista rukoilee asemalaiturilla.

Perheet Ateenassa

Useimmat täällä asuvista ovat nuoria alle 20-vuotiaita poikia. Naiset ja lapset eivät lähde edes yrittämään ujuttautumista rekkoihin. Monet pojat kertovat vanhempiensa norkoilevan jossain Ateenan kaduilla.

- Minun äitini ei voinut lähteä tänne yrittämään meidän kanssamme. Hänellä on paha sokeritauti, rannalta suihkusta ”kortteeriinsa” palannut Ali kertoo.

Kortteeri löytyy hylätyn junan alta. Tämä on ratapihan huonoin asumisvaihtoehto. Pidempään olleet ja röyhkeimmät nukkuvat ”sviiteissä” eli sisällä vaunuissa.

- Olen yrittänyt jo useamman kerran päästä rekoissa laivoihin. Joskus olen onnistunut, mutta minut on palautettu aina Italiasta takaisin, Ali kertoo.

Joku joukosta huomauttaa, ettei ystävämme oikea nimi ole Ali ja että hän on sudanilainen, ei somalialainen, kuten mies itse väittää. Sillä ei lopulta ole väliä. Alilla ei ole henkilöllisyyspapereita, joista joku voisi selvittää, mistä hän tulee ja mikä hänen oikea nimensä on.

Muutaman kilometrin päässä Padraksen kreikkalaisten perustaman pakolaisjärjestön johtaja Andreas Vgenopoulos tulee sovittuun aikaan avaamaan järjestön toimiston ovia. Hän haluaa esitellä samoissa tiloissa toimivaa provisorista koulua, jossa järjestö opettaa kreikan kieltä maahanmuuttajille.

- Ennen meillä oli eräänlainen leiri näille onnettomille. Sinne kerääntyi kuitenkin niin paljon ihmisiä, että se herätti närää naapurustossa. Jouduimme tulemaan ydinkeskustaan näihin pieniin tiloihin, missä voi samanaikaisesti oleskella vain rajoitettu määrä ulkomaalaisia. Nyt pakolaiset, joita on meidän arviomme mukaan täällä koko ajan vähän yli tuhat, vaeltavat ympäri kaupunkia ja asuvat ties missä. Heidän tilanteensa on huonontunut dramaattisesti, Vgenopoulos kertoo.

Vaarallista urheilua

Iltapäivä alkaa lähestyä. Sataman porteille menevällä rantatiellä rekkaliikenne lisääntyy. Kun ajoneuvot pysähtyvät liikennevaloihin, tielle pöllähtää kuin tyhjästä joukko tummaihoisia nuoria, jotka hyppäävät nopeasti rekan lavalle ja etsivät itselleen piilopaikkoja.

- Tuo ei onnistu, mutta pääsevätpähän ainakin kyydillä sataman portille asti, sudanilainen Hassan sanoo katsellessaan nuorten urheilua.

Hassan on jo luovuttanut. Hän odottaa kärsivällisesti turvapaikkaa Kreikasta ja toimii padraslaisten pakolaisjärjestön tulkkina.

Satama-aluetta rajaavan aidan päälle on muutama vuosi sitten jouduttu lisäämään tiheä sumppu rautalankaa.

- Se oli pakko. Ennen nämä maahanmuuttajat tulivat aidan yli ja käytännössä valtasivat koko sataman. Tilannetta oli mahdoton hallita, Padraksen rannikkovartioston komentaja Evangelos Tsantzalos sanoo.

Aidasta ei nytkään ole liiemmin apua. Sen takana roikkuu koko ajan viitisenkymmentä nuorta, jotka vähän väliä keinottelevat itsensä rautalankojen yli ja vääntyneiden kaltereiden läpi. He piiloutuvat satamaan parkkeerattujen autojen taakse ja yrittävät hypätä rekkoihin heti, kun sotilaiden ja poliisien silmä välttää.

- Pahimpia meille ovat ihmissalakuljettajat, joiden niksit kehittyvät koko ajan Tsantzalos sanoo.

Suihkukoneita ja luksusjahteja

Salakuljetus on kukoistavaa liiketoimintaa. Pakolaisten rahtaamiseen on viranomaisten mukaan käytetty viime kuukausina jopa yksityisiä pieniä suihkukoneita ja luksusjahteja. Se kertoo, että kaikki laittomat maahanmuuttajat eivät ole varattomia. Päinvastoin.

- Näillä salakuljettajilla ja myös joillain heidän asiakkaillaan on rahaa ja siksi koko ajan kehitetään uusia tapoja. He ovat koko ajan meitä askeleen edellä, Tsantzalos jatkaa.

Vastaus jää lyhyeksi, koska hän huomaa taas yhden aidan yli tulleen nuoren, joka kiipeää aidan vieressä kasvavaan puuhun väijymään.

Loputon kamppailu on rasite myös rekkakuskeille. Ennen varsinaista tarkastusta kuskien pitää itse käydä lastinsa läpi. Jos rannikkovartiosto tästä huolimatta löytää salamatkustajia, myös kuljettaja joutuu vastuuseen.

Laivan lastaaminen kestää muutaman tunnin. Juuri ennen kansien sulkeutumista tyhjiä juomatölkkejä sisältäneen rekan akseliston päälle rustatulta lavalta löytyy yksi afgaanipoika, joka pidätetään.

Pidätys jää tämän lastauksen ainoaksi. Se on poliiseille hyvä ja laittomille maahanmuuttajille huono saldo. Taistelu ei kuitenkaan lopu tähän.

- Muista korostaa siellä Suomessa, että jos meidän seulamme täällä vuotaa, nämä löytyvät teidän takapihaltanne, yksi tarkastuksen lopettaneista ja työvuoroaan päättelevistä poliiseista sanoo ja paiskaa samalla kättä tarkastuksessa mukana olleen varustamon edustajan kanssa.

Katso Tapio Nurmisen raportti: