Pettymys Kööpenhaminassa: USA ei lupaa uutta

Clinton totesi esimerkiksi, että Kööpenhaminassa ei kannata kinata siitä, miten kehitysmaille luvattava talousapu saadaan kokoon. Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat ei ole valmis laittamaan pöytään omaa avustussummaansa. Clinton antoi ymmärtää, että tämän kokouksen tavoitteeksi riittäisi tällä saralla se, että sovitaan kehitysmaiden saavan vuosittain 100 miljoonaa dollaria viimeistään vuonna 2020. Kehitysmaat ovat asiasta vahvasti eri mieltä. Ne vaativat selviä, maakohtaisia sitoumuksia.

Clinton myös moitti yllättävän tiukkasanaisesti viime päivien kehitystä Kööpenhaminassa. Viesti oli osoitettu selvästi kehitysmaille, jotka ovat arvostelleet muun muassa puheenjohtajan toimia. Kehitysmaat haluaisivat edelleen jakaa neuvotteluja paksujen työryhmäpapereiden pohjalta, kun taas teollisuusmaat haluaisivat nostaa valtion päämiesten päätettäväksi tärkeimmät ydinongelmat.

- Olemme samassa veneessä, Clinton muistutti ja alleviivasi, että mitään sopimusta ei synny, elleivät kaikki maat tee omaa osuuttaan.

Ei lisää päästöleikkauksia

Hillary Clinton korosti Yhdysvaltain vähentävän kasvihuonekaasupäästöjään, mutta piti tiukasti kiinni jo aiemmin ilmoitetuista luvuista. Yhdysvaltojen lupaus vastaa 4 prosentin leikkausta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU on sitoutunut 20 prosentin leikkaukseen, ja on valmis nousemaan 30 prosenttiin, jos muut teollisuusmaat tekevät samoin. Tiedemiesten mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25 - 40 prosentilla, jotta maapallon keskilämpötila ei nouse enempää kuin kriittisenä pidetyt kaksi astetta.

Yhdysvalloissa Obaman liikkumavaraa kaventaa se, että maan ilmastolaki on vasta kongressin käsittelyssä. Siellä sen vastustus kasvaa, koska lain sanotaan uhkaavan maan talouden toipumista.

Sopimus vai julistus?

Kokouspaikalla velloo erilaisia huhuja kokouksen loppumisajasta ja lopputuloksesta. Moni taho ei enää usko edes poliittisesti sitovaan sopimukseen, vaan veikkaa kokouksen päätyvän vain julistukseen. Esimerkiksi Yhdysvaltain leiristä on viestitetty, että sitova sopimus olisi hyvä saada aikaan ensi vuoden puolella.

Jos Kööpenhaminan kokous päättyy ilman selkeää poliittista sopimusta, johon pääkohdat on kirjattu, se on epäonnistunut. Mutta jos edes sellainen paperi syntyy, virkamiehillä on parempi pohja jatkaa neuvotteluja yksityiskohdista. Ennen Kööpenhaminan kokousta näitä neuvotteluja on käytiin kaksi vuotta.

Katso Anne Sjöholmin ja Päivi Mäki-Petäjän raportit Kööpenhaminasta