Peter Brookin näytelmä alkaa Helsingistä

75-vuotias Brook on Pariisin teatterissaan tehnyt yli 30 vuoden ajan töitä erimaalaisten näyttelijöiden kanssa. Yleisökin on ollut eri kulttuureista, sillä hänen ohjaamansa esitykset ovat tehneet maailmankiertueita jo 1970-luvulta saakka. Hänen ohjaamansa näytelmä Le Costume nähdään sunnuntaina ja maanantaina Kom-teatterissa.

Brook on paikan päällä harjoittamassa näytelmää, sillä Helsingistä yli vuodeksi maailmankiertueelle lähtevän esityksen miehitys on jonkin verran muuttunut viime joulukuun Pariisin-ensi-illasta. Le Costume, Puku, on näytelmä neljälle mustalle näyttelijälle.

Eteläafrikkalaisen Can Themban kirjoittama näytelmä on kolmiodraama, jonka pääosissa ovat nainen, mies ja puku. Aviomies yllättää vaimonsa vuoteesta rakastajan kanssa. Rakastaja pakenee alastomana ikkunasta, vain hänen pukunsa jää asuntoon. Aviomies kostaa vaimolleen pakottamalla tämän kohtelemaan pukua kuin rakastajaansa. Komediallisena alkava esitys kääntyy lopussa julmaksi, inhimilliseksi tragediaksi.

-Jo kuolleen lahjakkaan kirjoittajan ja tarinankertojan näytelmä kertoo pienen yksityisen tarinan. Sen jokainen yksityiskohta on kuitenkin sidoksissa aikaan ja paikkaan, jossa tarina eletään. Eli tässä tapauksessa apartheidin aikaiseen Sophiatowniin Etelä-Afrikassa, Brook kertoo.

Elävä on kohta jo kuollutta

-Hyvä teatteriesitys on hyvin yksinkertainen, hyvin inhimillinen. Esityksen muodon takana se etsii näkymätöntä, ja taiteellisten eleiden tehtävä on kertoa jotakin suurempaa, jotakin, joka kuitenkin on kaikille ihmisille yhteistä, Brook sanoo.

-Siitä on helppo puhua, mutta sitä on vaikea tavoittaa. Siitä ei tarvitsekaan filosofoida, teatterissa sen vain tietää. Kuten musiikkikin, se joko koskettaa tai ei kosketa. Brook itse on koskettanut töillään yleisöä ja teatterintekijöitä vuosikymmeniä. Hän on yksi kuluneen vuosisadan merkittävästi teatterin kehitykseen vaikuttaneista ohjaajista. Jo 1950- ja 60-luvulla hän oli avantgardistisen näyttämötaiteen johtavia hahmoja.

-On muistettava, että kaikki, mikä on elävää nyt, voi seuraavassa hetkessä olla kuollutta. Teatterintekijälle on tärkeää huomata, kuinka nopeasti ja milloin jokin alkaa menettää merkitystään. Hän viittaa siihen, kuinka aiemmin esimerkiksi alastomuus tai seksi näyttämöllä oli silloisten keskiluokkaisten sääntöjen rikkomista, nykyään tavallista, melkeinpä sovinnaista.

-Vanhan toistaminen ja imitointi johtuu pelosta ja laiskuudesta.
(STT)