Vaikka kuluttajaliiton Riitta Tainio usuttaa suomalaisia syömään enemmän perunaa, hän ei turvaudu yhtä voimalliseen painostukseen kuin Preussin kuningas Frederik aikanaan. Frederik pakotti viljelemään perunaa nenän ja korvien leikkaamisen uhalla. Perunan tie eurooppalaiseen ruokapöytään on ollut muutenkin mielenkiintoinen. Maailman neljänneksi tärkein ihmisravinnoksi käytettävä viljelykasvi on peräisin Etelä- ja Keski-Amerikasta. Sen kehtona pidetään inkojen tyyssijaa, Andien vuoristoa.
-Andien rinteet nousevat jyrkästi, joten pienillä etäisyyksillä on noin neljän kilometrin korkeuserot. Sieltä löytyy monia erilaisia viljelysoloja, joihin sopi myös viileiden olojen kasvi peruna, kronikoi professori Jari Valkonen Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitokselta.
Andeilla perunan käsittely on ollut täältä katsoen erikoista. Pottujen annettiin - ja annetaan yhä - jäätyä rinteellä yön kylmyydessä, minkä jälkeen niistä poljetaan kuoret irti jaloilla. Sitten perunat jätetään päivän kuumuuteen, ja yön pakkaskäsittely toistetaan jälleen. Lopulta perunasta tulee erittäin huokoinen ja kevyt, jolloin se säilyy hyvin. -Kun siihen käyttövaiheessa lisätään vettä, saadaan perunamuusin tapaista ruokaa, Valkonen kertoo.
Konkistadorien tuomisia
Nykyperuna polveutuu kuitenkin tarkkaan ottaen perunan toisesta alalajista. Nykypotun juuret johtavat Chilen rannikolle. Atlantin tälle puolelle perunan toivat valloituksiltaan palaavat espanjalaiset konkistadorit. Jo 1560-luvulla perunaa viljeltiin Kanarian saarilla. -Aluksi sitä pidettiin tryffelin kaltaisena omituisuutena. Perunan tyyppistä kasvia ei ollut nähty ennen Euroopassa. Tulokkaan suosiota avitti se, että eräiden perunalajien kukinnot olivat koristekasvimaisen upeita.
