Perheessä ongelmia? Nämä ovat vaaran merkit

Kun perheissä on ongelmia tai vanhemmat ovat jaksamisen äärirajoilla, ulkopuolisen ihmisen pienetkin teot voivat olla merkittäviä. Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikön Miia Pitkäsen mukaan esimerkiksi yksinkertaiset kysymykset ”Onko kaikki hyvin? Tarvitsetko apua?” voivat laukaista tilanteen.

Aina läheisen ihmisenkään ei ole helppoa huomata perheen ahdinkoa.

- Perheen sisällähän asiat voivat edetä aika pitkälle ennen kuin välttämättä ulospäin näkyy, että siinä on ulkopuolista tuen tai avun tarvetta. Ne merkit voivat olla hyvin pieniä, Pitkänen sanoo.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos perheen arki ja siihen liittyvät tavat ja käytännöt selvästi muuttuvat.

- Jos on esimerkiksi paljon sellaisia päiviä, että vanhempi ei jaksa lähteä viemään lasta päivähoitoon tai ei pysty itse menemään töihin, niin ne voivat olla sellaisia konkreettisia merkkejä, Pitkänen kuvailee.

Ongelmat voivat näkyä myös niin, että väsynyt vanhempi ei jaksa hoitaa vaikkapa kauppa-asioita. Lapset saattavat olla hoitamattoman oloisia, likaisia tai puutteellisesti vaatetettuja.

- Lapsilla se voi näkyä selkeästikin siinä lapsen olemuksessa. Aikaisemmin leikkivä ja iloinen lapsi voi muuttua vetäytyvämmäksi ja sulkeutuvammaksi, Pitkänen kuvailee.

Mitä pitäisi tehdä?

Jos epäilee, että perheessä ei ole kaikki hyvin, ensimmäinen askel on Pitkäsen mukaan kysyä asiasta perheen vanhemmilta.

- Tärkeää on, ettei ohita niitä asioita ja odota liian pitkään, että ne etenevät johonkin tiettyyn pisteeseen, Pitkänen neuvoo.

Samalla voi tarjota apuaan perheelle. Se voi tarkoittaa esimerkiksi lastenhoitoapua tai apua kodinhoidossa. Tai sitten voi auttaa perhettä etsimään ulkopuolista apua.

- Se ei välttämättä sellaisessa haastavassa tilanteessa ole ihan yksinkertaista, että jaksaa etsiä ne tahot ja paikat, joista apua on saatavilla, Pitkänen sanoo.

Joskus apua tarvitseva perhe voi kieltää avuntarpeen. Jos epäilykset perheen ongelmista eivät kuitenkaan laannu, asia kannattaa ottaa myöhemmin puheeksi uudelleen.

- Jo se, että kysytään voi viedä perheen omaa prosessia eteenpäin. Vaikka ensimmäisellä kerralla perheenjäsen ei uskaltaisi vastata tai ei pystyisi vastaamaan siihen niin kuin ne asiat ovat, niin sitten kuitenkin, jos uskaltautuu pysymään läheisenä ja välittävänä aikuisena ja kysyy myöhemmin uudestaan, niin se voi viedä asiaa eteenpäin.

Pitkäsen mukaan ei ole lainkaan tavatonta, etteivät perheenjäsenet itsekään tajua, että ovat avun tarpeessa.

- Vaikeisiinkin asioihin kuitenkin jollakin tavalla tottuu. Niiden keskellä oppii elämään. Siitä epätavallisesta voi tulla aika tavallista. Näihin hirveän usein liittyy myös sellaista häpeää ja oman epäonnistumisen tunnetta ja haluttaisiin pärjätä yksin, Pitkänen sanoo.

Jos keskustelu perheen kanssa ei auta tai selvennä tilannetta, on syytä ottaa viipymättä yhteyttä lastensuojeluun tai akuutissa tilanteessa poliisiin.

- Jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että vaikkapa perheen turvallisuus on vaarantunut, että on huoli siitä, että tapahtuu vaikkapa jonkinlainen väkivaltatilanne, niin silloin tietysti joutuu hakemaan ulkopuolista apua. Akuutissa tilanteessa tulee tietysti ottaa yhteyttä poliisiin ja mahdollisesti tarvittaessa terveydenhuollon tahoihin. Lastensuojelu auttaa sitten niissä tilanteissa, kun on huoli, että lapsen kasvu ja kehitys niissä kasvuolosuhteissa on vaarantunut.

”Avun pyytäminen ei saa olla heikkouden merkki”

Vaikka lastensuojelussa on usein jonoa, apua saa Pitkäsen mukaan akuuttiin tapaukseen yleensä nopeasti.

- Vaikka on sitä jonotilannetta lastensuojelussa ja siellä on asiakkaita paljon, niin meidän lastensuojelu-järjestelmässämme on kuitenkin niin, että aina on oltava valmius myös kriisiluonteiseen työskentelyyn. Kun lastensuojeluilmoitukset tulevat, niin on arvioitava se, että miten kiireellisesti on lähdettävä työskentelemään ja tarvittaessa lähdetään kyllä työskentelemään ihan saman tien.

Läheisillä ihmisillä saattaa olla tärkeä rooli vaikeuksissa olevan perheen auttamisessa, mutta itseään on Pitkäsen mukaan turha syyllistää, mikäli asiat ovat menneet tutussa perheessä pahasti pieleen. Tilannetta kun voi olla toisinaan erittäin vaikea arvioida.

- Jälkikäteenhän ne asiat näyttäytyvät meille aina kirkkaampina. Ei sellaisella itsensä syyllistämisellä ole kuitenkaan enää mitään arvoa.

Pitkänen toivoo myös muutosta yleisiin ajattelumalleihin.

- Avunpyytäminen ei saisi olla heikkouden merkki, vaan merkki siitä, että on rohkeus lähteä tavoittelemaan muutosta.

 

 

Lue myös:

    Uusimmat