Yleinen harhakuva on, että rakkaus tai onni säilyy itsestään. Parisuhteen onnellisuus ei ole kuitenkaan sattumaa, vaan taustalla on yleensä pitkäjänteinen työ.
Jarin (36) ja Mian (32) suhteessa lapsen hankkimisen piti vain jalostaa heidän ainutlaatuista rakkauttaan, mutta toisin kävi. Yhteinen aika kului väsymyksen ja riitelyn merkeissä, ja erolla uhkailusta tuli arkipäivää.
– Kaikki sujui hyvin, kunnes jäin esikoisen kanssa hoitovapaalle. Menevän uranaisen arki täyttyikin vaipoista ja korvatulehduksista, lisäksi aloin kadehtia Jarin työssäkäyntiä ja mahdollisuuksia olla aikuisten maailmassa, Mia kertoo.
Jari oli hämmentynyt, kun yhdessä hankittu lapsi ei lähentänytkään.
– Työpäivän aikana soiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, mutta aina ei pystynyt vastaamaan puhelimeen. Ylitöiden jälkeen tunnelma oli lievästi sanoen räjähdysherkkä, Jari muistelee. – Kuin olisin ollut pahanteossa, kun olin ollut töissä koko päivän.
Tulenarka ilmapiiri
Jarin ja Mian kiihkeä rakkaus oli muuttunut jatkuvaksi unenpuutteeksi ja selviytymiseksi.
– Arjesta ei paljon huumoria revitty. Tunteet viilenivät ja kipinät sinkoilivat. Olin tottunut hallitsemaan asioita, ja nyt mopo tuntui lähtevän käsistä kokonaan. Mietin kotona, että tunnenko tuota toista ihmistä loppujen lopuksi ollenkaan, Mia muistelee.
– Me ei vaan puhuttu enää samaa kieltä. Yövalvominen vaikutti keskittymiskykyyn töissä, Jari sanoo. – Mia olisi tarvinnut vaihtelua ja mulla oli jatkuva kiire. Tulosta olisi pitänyt syntyä molemmissa paikoissa.
