Pakolaiset kertovat Gorin siviilien tappamisista

Tbilisin 32. koulu on täpötäynnä järkyttyneitä ihmisiä. Osa heistä itkee, osa huutaa, osa istuu mykkänä nurkissa. Monet heistä haluavat kysymättäkin tulla kertomaan tilanteestaan.

-Olen tullut ensin Tshinvalista Goriin ja sieltä vielä pommituksia pakoon Tbilisiin. Minulla on vain nämä päälläni olevat vaatteet, ei mitään muuta. Ei rahaa, kotia mitään. Taakse jäi kaksi omakotitaloa, 60-vuotias Lali kertoo.

25-vuotias perheenisä Shoga puolestaan kertoo kammottavasta paosta Gorista Tbilisiin. Naapurit tapettiin Goriin, samoin osa sukulaisista.

-En tiedä kuka heidät tappoi, mutta tankkeja siellä oli ja venäläisiä rauhanturvaajia. Tuskin venäläiset rauhanturvaajat heitä tappoivat, mutta mukana oli joukkoja, joilla ei ollut mitään tunnuksia, Shoga kuvailee.

Lali esittelee myös ystäväperheensä tilannetta. Perheellä on kolme pikkulasta, joista kahdella on angiina. Lääkkeitä ei kuitenkaan ole eikä ruoka riitä. Lapset nukkuvat huovilla yhteen vedettyjen pulpettien päällä. Lali menettää tyynen ulkokuorensa ja alkaa raivota kovaan ääneen.

-Toivottavasti venäläisetkin pääsevät pian katsomaan omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan makaamassa näin, tällaisessa paikassa ilman vaatteita, ruokaa ja lääkkeitä, hän huutaa.

Pakolaiskeskuksia nousee joka puolelle

Moni pakolaiskeskuksen asukkaista jakaa Lalin raivon. Tässä Tbilisin koulussa numero 32. asuu nyt 321 pakolaista. Lisääkin yrittäisi mutta tilaa ei ole. Kaikkiaan pakolaisia on YK:n arvion mukaan 145 000.

Koko pakolaiskeskus syntyi perjantaina, kun paikalle ilmestyi viisikymmentä Gorista tullutta ihmistä. Koulun rehtori Nana Qajaia päätti ottaa heidät vastaan. Nyt koulun lapset kiertävät koulunkäynnin sijaan naapurustoissa pyytämässä rahaa, ruokaa tai vaatteita pakolaisille.

Ilman rahaa on kuitenkin vaikea toimia.

-Meiltä puuttuu erityisesti lääkkeitä, vaippoja ja lastentarvikkeita. Niin, ja tietysti ruokaa! Ruokaa on aivan liian vähän, kertoo Gorista paennut perheenäiti Nino.

YK ja viranomaiset pitävät yllä suurta osaa pakolaisleireistä ja -keskuksista, mutta moni ylläpitää itse itseään käytännössä naapuriavulla. Yksityiset ihmiset toimittavat mitä pystyvät, ruokaa, vettä, hehkulamppuja, uppokuumentimia, sukkia, ruokailuvälineitä ja niin edespäin.

Tshinvalin ruoka ja vesi loppumassa

Avun toimittaminen perille on ollut monin tavoin vaikeaa. Maahanpääsy on itsessään ollut haastavaa pommituksien ja joukkojen liikkumisen takia. Tshinvaliin ei ole päässyt kukaan, myös Gori on ollut pitkään suljettu. Tshinvaliin yrittäminenkin on vaarallista.

-Kun Tshinvalia lähestytään Georgian puolelta, suurin ongelma on turvallisuus. Esimerkiksi suuri osa saapumisteistä on miinoitettu. Tällä hetkellä korkeimmalla tasolla yritetään neuvotella pääsyä Etelä-Ossetiaan miltä puolelta hyvänsä, sillä avuntarve siellä on hyvin suuri, kertoo YK: n pakolaisavun UNHCR:n turvallisuuspäällikkö Cristoph Bierwerth.

Yksi Bierwerthin työtovereista jäi taisteluiden keskelle Tshinvaliin, ja yhteys katkesi moneksi päiväksi. Nyt häneen on saatu puhelinyhteys, ja tiedot ovat huolestuttavia.

-Kaikesta on vakava pula. Juomavedestä on pulaa, sähköt ovat poikki, ruoka on vähissä.

Tiedot väkivallan jatkumisesta ovat arvailujen varassa.

-Meillä ei ole tuoreita raportteja väkivallasta Tshinvalista, ja mitä muualla Etelä-Ossetiassa tapahtuu, sitä emme tiedä lainkaan. Olemme kyllä erittäin tietoisia siitä, mitä tapahtuu Gorin kaupungissa, Bierwerth toteaa.

(MTV3-STT-AFP-Reuters)

Lue myös:

    Uusimmat