Paikallisten tappaminen oli kuin riistametsällä oloa

Arvio: Janne Hopsu

”Pyysin heitä (sotilaita) muistamaan ne monet vaarat ja vaikeudet, joissa olimme olleet, ja näkemään, että Jumalaa ja teidän katolista majesteettianne palvelisi se, että palaisimme ja korvaisimme menetetyn, koska meillä oli siihen oikeus ja järkevät syyt. Ensiksikin taistelimme uskontomme puolesta barbaarikansaa vastaan ja toiseksi taistelimme turvataksemme elämämme.”

Konkistadori Hernán Cortés (1485-1547) tiesi mistä naruista vetää kirjoittaessaan hallitsijalleen Kaarle V:lle Espanjaan.

Kyse ei ollut kyynisestä liehittelystä. Cortés uskoi valloitusretkensä uskonnollis-moraaliseen oikeutukseen itsekin. Kirjeitä kuninkaalle sisältää Cortésin kolme kirjettä nykyisen Meksikon alueella olevien alkuperäiskansojen alistamisesta ja tuhoamisesta. Ne ovat pitkiä matka- ja sotaraportteja, ympäristön ja paikallisten yhteisöjen kuvauksia.

Kiehtovia, brutaaleja, järisyttäviä dokumentteja

”Oikean hetken tultua hyökkäsimme ja ryhdyimme keihästämään heitä. Ajoimme heitä takaa tasaisessa maastossa lähes kaksi leguaa (8-12 km), mikä oli kaunista katseltavaa.” Paikallisten ihmisten tappaminen oli kuin riistametsällä olisi ollut.

”Muistan yhä ottaneeni tämän herran etsinnässä suuremman haasteen kuin mikä oli minulle mahdollista, koska vakuutin teidän korkeudellenne, että toisi hänet vangittuna, kuolleena tai alistettuna teidän majesteettinne kuninkaalliselle kruunulle.” Herra on asteekkihallitsija Muteczuma (Montezuma).

Muteczuma otti Cortésin vastaan ja oli myötämielinen. Valloituslogiikka oli kuitenkin vääjäämätön, mikä johti Muteczuman alamaisten nousuun vastarintaan. Kirjeen mukaan asteekkipäällikkö kuoli saatuaan päähänsä raivostuneen väkijoukon seasta heitetyn kiven.

Konkistadorit eivät saapuneet köyhään ’Uuteen maailmaan’. Cortés kuvaa Muteczuman valtakunnan pääkaupungin Temixtitánin (Tenochtitlán) loistoa häikäistyneenä.

”Kaupunki on yhtä suuri kuin Sevilla ja Córdoba.” Tiet ovat leveitä ja suoria, markkinat suuremmat kuin Salamancassa, myytävät käsityöt hienoja ja eläimet eksoottisia. Kankaita valmistuu enemmän kuin Granadan silkinkutojat ehtivät tehdä. Oli kuitenkin niin, että he kumarsivat vääriä jumalia.

Cortés hyödynsi valloituksellaan eri kansojen välistä eripuraa. Ilman heidän taistelutukeaan Cortés olisi lyöty ja Kaarle V jäänyt vaille sotaraporttejaan.

Heidän olisi pitänyt ymmärtää alistua

Cortés kirjoittaa, ettei olisi halunnut tappaa ja tuhota. Kansojen vain olisi pitänyt ymmärtää alistua ja lopettaa epäjumaliensa palvonta ja ihmisuhraukset.

Kirjan suomentaja Yrjö Liimatainen muistuttaa, että konkistadoreilla oli selkänojanaan requerimiento, kuulutus, jolla espanjalaiset katsoivat oikeudekseen julistaa oikeutettu sota (siis pyhä sota) kirkon oppeihin taipumattomia vastaan.

Julistus saatettiin lukea ”puille, pensaille ja tyhjille taloille”, tai pakenevien ihmisten perään, tai vaikkapa laivan kannelta. Kolonialismin veritekoja selitetään mm. sillä että tuolloin ajat ja ihmiskäsitys olivat toiset kuin nykyään.

Kristinuskon viesti lähimmäisenrakkaudesta oli tuolloin jo puolitoistatuhatta vuotta vanha. Piispa, teologi Bartolomé de las Casas (1484-1566) kysyi, ”mitä tapahtuisi, jos ”muu-uskoiset” laatisivat samansisältöisiä vaatimuksia kristittyjä vastaan.”

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa