Pahvi, puukko ja tussit - Uutisgrafiikan huima kehitys

Alkuaikoina tv-graafikon työ muistutti hektistä askartelukerhoa: tärkeimmät työvälineet olivat pahvi, puukko, tussit ja värikynät. Vuodesta 1982 asti uutisgrafiikkaa tehnyt Eija Eloranta kertoo uutisten visuaalisen ilmeen kehittyneen huimasti.

Nykygrafiikka on valovuosien päässä uutisten alkuilmeestä, joka toteutettiin ilman suurempia teknisiä apuvälineitä.

– Käytössä oli kaksi tekstityyppiä koko lähetyksessä, ja suuri osa teksteistä ja typografiasta tehtiin vielä käsin. Meillä oli siirtokirjasinarkit ja Vidicon-kamera. Esimerkiksi kaikki nimet tehtiin mustalle pahviplanssille valkoisilla siirtokirjaimilla. Välillä siellä sitten kirjaimet pomppivat, eivät ne oikein pysyneet.

– Silloin grafiikkaa tehtiin niin, että ne kuvat, jotka eivät olleet liveä, dioja tai valokuvia, jouduttiin piirtämään tai leikkaamaan pahvista. Välillä saumat irvistelivät, ja joku palanen saattoi pudota kesken lähetyksen pois kuvasta. Jos oli tarkkana, niin näki että oli jo silloin "liikkuvaa grafiikkaa", Eija nauraa.

Myös sääkartat tehtiin käsipelillä. Pahville liimattiin aina tarpeen mukaan irtopilviä, sadepisaroita ja auringon kuvia. Kartat ylipäänsä olivat Eijan sanoin melkein mahdottomia toteuttaa.

– Pelkäsimme aina, että Norjassa tapahtuu jotain. Norjan rannikkohan on ihan hirveä veistettävä, kun mietit että alkaisit puukolla veistää kahdesta päällekkäisestä paperista semmoista. Samoin toivoimme, ettei Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa sattuisi esimerkiksi laivaonnettomuuksia.

Piirtopöydästä Photoshopiin

Ensimmäisen piirtopöydän tulo taloon mullisti työnteon.

– Ne olivat niitä ensimmäisiä, hirveän isoja, painavia vehkeitä ja hitaita ja hankalia käyttää. Oli se kuitenkin ihan toista kuin puukko ja värilliset tussit. Pian grafiikkavälineet olivatkin jo niin kehittyneitä, että kun yksi saatiin opeteltua, niin toinen, parempi oli jo markkinoilla, Eija kertoo.

Kehitys onkin harpponut vauhdilla eteenpäin. Laitteiden kehitys antoi mahdollisuuksia tehdä enemmän. Kun väkeäkin tuli lisää, syntyi myös enemmän ideoita. Alkuaikoina yksi graafikko oli tehnyt kuvat koko lähetykseen, joten aikaa ideoinnille oli rajoitetusti. Onnistumiset toivat uutta pontta tekemiseen.

– Suurimmat onnistumisen hetket koin, kun pystyimme tekemään itse tunnareita ja saimme kuvan liikkumaan. Se ei puukko-tussi-vaiheessa onnistunut. Se oli suuren juhlan paikka, kun ensimmäiset, oikeat graafiset laitteet tulivat ja saimme ensimmäisen oikean, itse tehdyn, oman jutun ulos.

Venäläisen uimakoulun kautta töihin

Eniten Eija nautti urheilu-aiheiden tekemisestä, ja nykyään hän toimiikin urheilupuolella ohjaajana ja tuotanto-koordinaattorina. Uutisten alkaessa TV-graafikoita ei koulutettu missään, vaan työ opittiin tekemällä. Monella oli kuitenkin toisenlainen graafinen tai taiteellinen koulutus. Myös Eijalla oli taideopiskelijan pohja ja kokemusta kirjapainon parista.

– Meillä oli hyvä graafinen ja taiteellinen koulutus, mutta telkkarista ei kukaan tiennyt mitään. Alku oli sellainen venäläinen uimakoulu: niskasta kiinni ja järveen.

Piirustustaito oli tärkeä valintakriteeri aikoinaan, toisin on nyt.

– Jos tarvittiin juokseva ukko, niin se oli piirrettävä tai leikattava. Nyt kuvan saa haettua vaikka jostain kuvapankista, Eija toteaa. Hän muistaa myös, kuinka suunnitelmat piti luonnostella lyijykynällä ja hyväksyttää ohjaajalla ennen aloitusta.

Kartat ja liput väärinpäin

Jatkuva kiire, yksin ahertaminen ja puukkojen ja pahvien kanssa puurtaminen tekivät alkuaikojen graafikon työstä vaativaa. Nykyään haasteita tarjoaa monimutkainen tekniikka. Paineista ja vaikeuksista huolimatta Eija ei muista uransa varrelle sattuneen kamalia epäonnistumisia - hauskoja mokia kylläkin.

– Iranin ja Irakin sodan aikana maat olivat vaihtaneet kartalla paikkaa keskenänsä. Oli tullut kiire, ja maat olivat menneet väärinpäin. Näytimme varmaan viikon ajan sitä karttaa, kunnes joku ystävällinen katsoja soitti ja kysyi, voisimmeko jo vihdoin vaihtaa ne oikeille paikoilleen, Eija muistelee.

Kerran Pohjoismaiden välistä yhteistyötä koskevaa uutista päätyi kuvittamaan hieman erikoisempi lippu.

– Kuvassa olivat kaikki Pohjoismaiden liput, mutta Suomen lipun värit olivat menneet iloisesti väärinpäin. Lipussa oli pitkään valkoinen risti sinisellä pohjalla, Eija naurahtaa kerratessaan melkein 30 vuoden takaisia sattumuksia.

Kommelluksia on vuosien varrella ehtinyt kertyä aikalailla, ja Eijan mukaan aineksia olisi jopa kirjaksi asti.

– Kyllä siellä monta kertaa on naurettu, Eija huokaisee.

(MTV3)

Lue myös:

Lue myös:

    Uusimmat