Mainos

"Pahinta on omaisten tuska, kun ruumista ei löydy" – Reino Savukoski etsi vainajia kolme vuosikymmentä, näitä tragedioita hän ei unohda

Reino Savukosken paras ystävä menehtyi traagisesti juhannuksena 1989. Siitä asti mies on etsinyt vainajia. Tänä vuonna Savukoski on kuitenkin päättänyt lopettaa toimintansa. Nyt hän kertoo tarinansa MTV Uutisten erikoishaastattelussa.

Juhannusaatto vuonna 1989 muuttui ilon juhlasta painajaiseksi hetkessä, kun Reino Savukoski sai kuulla parhaan ystävänsä Rikun kadonneen. Riku oli soutanut selvittelemään verkkoja Simpelejärvelle eikä kukaan ollut nähnyt häntä sen jälkeen.

Surun ja hämmennyksen vallitessa aloitettiin etsinnät ystävän löytämiseksi. Rikua ei löytynyt.

Silloin Savukoski ryhtyi ensimmäisen kerran kadonneen etsintöihin. Hän oli muutamaa vuotta aiemmin hankkinut vedenalaisen kuvauskaluston. Kameroilla oli aiemmin kuvattu vedenalaista maailmaa: kaloja ja kasveja.

Nyt kamerat kuvasivat järven pohjaa etsien ruumista.

– Siitä alkoi niin sanottu etsijän ura, Savukoski toteaa.

reino savukoski simpelejärvi
Savukosken paras ystävä Riku hukkui Etelä-Karjalassa sijaitsevaan Simpelejärveen juhannuksena 1989. Ystävän ruumis löydettiin vasta syksyllä. 

Pelätty, mutta odotettu päivä

Epätietoisuus ystävän kohtalosta vaivasi Savukoskea pitkälle syksyyn asti, kunnes kauan pelätty, mutta toisaalta odotettu päivä koitti. Nuoret pojat olivat havainneet rantaan ajautuneen ruumiin.

Se oli Riku.

– Olimme etsimässä Rikua veneellä ja näimme, kun ruumisauto ja poliisiauto ajoivat rantaan. Menimme katsomaan, mikä siellä on tilanne. Tunnistin heti, kun menimme sinne, että nyt Riku on tuossa, vaikka ruumis olikin turvonnut kovasti.

Noina syksyisinä hetkinä rajavartijana työskennelleen miehen muuttui täysin. Savukoski päätti ryhtyä etsimään kadonneita vainajia vesistöistä.

– Ajattelin, että siitä voisi olla jotain hyötyäkin jollekin.

2:04

Yllä olevalla videolla etsijäkonkari Reino Savukoski on tositoimissa etsimässä Tallinnassa kadonnutta Ari Saarilampea tammikuun alussa.

Varusmiesten etsinnät tekivät Savukoskesta tunnetun

Ensimmäinen suuri etsintäoperaatio koitti kesällä 1991, kun miehistönkuljetuspanssarivaunu upposi Taipalsaarella. Seitsemän varusmiestä kuoli.

– Muistan, kun silloinen oikeusministeri Hannele Pokka ja puolustusministeri Elisabeth Rehn itkivät yhdessä omaisten kanssa. Olin siellä monta viikkoa töissä. Lopulta vainajat ja aseet saatiin järvestä ylös, vaikka uppoamispaikalla oli vettä yli 30 metriä ja panssariajoneuvo oli katollaan.

Se oli ehdottomasti Savukosken mieleenpainuvin etsintätehtävä.

– Se oli iso uutinen tuolloin ja silloin minunkin toimintani tuli julkiseksi. Siitä asti on ollut vipinää.

Kesällä vuonna 1991 seitsemän varusmiestä kuoli Taipalsaarella sattuneessa järkyttävässä turmassa, jossa miehistönkuljetuspanssarivaunu upposi järveen. Savukoski etsi kuolleita turmapaikalla viikkoja.
​​​​​​​

Järvi vei neljä lasta ja kaksi isää

Kadonneiden etsinnät ovat vieneet Savukosken ympäri Suomea, mutta myös ulkomaille. Mies on etsinyt ja löytänyt hukkuneita Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.

Ensimmäinen Venäjän etsintätapaus ei ollut se helpoin. Savukoski kutsuttiin etsimään 1990-luvun alkupuolella tapahtuneen traagisen onnettomuuden uhreja. Henkensä oli menettänyt neljä lasta ja kaksi isää.

– Kaksi isää oli ollut ajeluttamassa veneellä neljää lasta äitienpäivänä Laatokalla. Vene oli uponnut ja neljä lasta löytyi hukkuneena veneen vierestä. Isät olivat lähteneet uimaan kohti saarta ja voimat olivat loppuneet puolessa välissä matkaa noin 100 metrin kohdalla ja heidät löydettiin järven pohjasta vierekkäin.

Vuosien varrella Savukoski on pitänyt kirjaa onnistuneista etsintäoperaatioista. Hän kuitenkin lopetti laskemisen 112 löytyneen vainajan kohdalla.

– Sen jälkeenkin on ollut vielä muutamia tapauksia.

reino savukoski 3
Kadonneiden etsintöjä on suoritettu vuosien varrella vesistöillä ja maastossa.

Uupumus aiheutti romahduksen vuonna 2010

Savukoski kertoo jaksaneensa vuodesta toiseen "suhteellisen hyvin". Vuonna 2010 mies kuitenkin koki romahduksen.

– Olen vähän liian tunnollinen. Kaikessa pitäisi onnistua ja siitä tulee stressiä. Vuonna 2010 uuvuin ja lopetin kertaalleen etsintähommat.

Tuolloin ei ollut kuitenkaan aika lopetella etsijänuraa kokonaan.

– Omaiset alkoivat soitella, että enkö voisi vielä jatkaa. Sitten päätin jatkaa etsintähommia.

Reino Savukoski
Savukoski on suorittanut etsintöjä erikoisvamisteisella etsintäveneellä. Savukoski lahjoittaa etsintäkalustonsa Lumijoen etsintävene ry:lle tukeakseen etsintätoimintaa vielä eläköitymisensä jälkeen.

"Pahimpana juhannuksena 20 hukkumista"

Juhannus on aina tiennyt Savukoskelle vapaaehtoisia etsintätöitä. Jos aurinko on paistanut ja helle hellinyt, se on tiennyt enemmän hukkuneita kuin jos on ollut kylmää ja sateista.

– Pahimpana juhannuksena taisi olla 20 hukkumista. Puheluja tuli jatkuvasti juhannuksen jälkeen.

Elämän raadollisen puolen nähnyt mies toivookin, ettei vesille lähdettäisi maistissa.

– Toivottavasti kaikki muistavat, etteivät viina ja vesi sovi yhteen. Vesille vesiselvänä ja liivit päällä.

reino savukoski 2
Savukoski on käyttänyt etsinnöissä apunaan myös ruumiskoiria.

"Pitää miehen jo rauhoittua"

Enää Savukoski ei kuitenkaan voi vastata myöntävästi omaiselle, joka pyytää häntä etsintäoperaatioon. Savukoski on joutunut luopumaan etsijäurastaan terveydellisistä syistä tänä vuonna.

Takanaan etsijällä on aivo- ja sydäninfrakti. Lisäksi koko viime talven miestä riivasi virusperäinen köhä. Tämän vuoden tammikuussa virus iski vielä pahemmin.

– 70 vuotta alkaa olemaan jo ikää. Pitää miehen jo rauhoittua. En olisi kyllä lopettanut etsintätyötä, jos näitä sairauksia ei olisi tullut, Savukoski toteaa.

Niin sanotuille eläkepäiville Savukoskella ei ole vielä suunnitelmia. Niitä katsotaan terveyden mukaan. Mikäli terveys joskus kohenee, on haaveena opastaa etsijän työtä jatkavaa Lumijoen etsintävene ry:n henkilöstöä.

– Jos nyt jollakin lailla tolkkuihin tulee, voisin osallistua etsintään lumijokelaisten kanssa ja neuvoa heitä ja kertoa, miten etsintävenettä käytetään. Niin pitkälle en kuitenkaan vielä pysty sanomaan.


Vuosien varrella Savukoski on saanut lukuisia kiitoksia, kun läheinen on etsintöjen jälkeen löytynyt.

Toisaalta hän on kohdannut myös monia tyhjiä ja surullisia katseita, kun omaisille ei ole voinut kertoa, että läheinen on nyt löytynyt. Nämä kadonneet ihmiset ovat myös painuneet Savukosken mieleen.

Haastattelun aikana hän luettelee peräjälkeen yli viisi tapausta, jotka ovat jääneet vaille vastausta. Hän muistaa kaikkien kadonneiden nimet. Osaa tapauksista hän on yrittänyt ratkaista vuosikaudet.

– Voin vain sanoa omaisille, että toivottavasti löytyy joskus. Kaikkia ei voi löytää, vaikka kuinka haluaisi.

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.