Ööö - miksi tänään onkaan vapaata?

Loppiainen merkitsee monelle joulun loppumista ja ylimääräistä vapaapäivää. Sen alkuperäinen kristillinen merkitys on unohtunut.

Loppiaista on vietetty meillä varhaiselta keskiajalta lähtien Itämaan tietäjien kunniaksi. Jouluna taivaalle syttyneen tähden viitoittamana nämä Itämaan tietäjät eli vieraan maan kuninkaat tai esimerkiksi persialaiset tähtitieteilijät ehtivät Betlehemiin Jeesuksen seimeen ääreen. Koska Itämaan tietäjät olivat vieraan maan kansalaisia, kristinuskon mukaan loppiainen muistuttaa lähetystehtävästä eli joulun sanomaa pitää levittää kaikille.

Loppiainen on kuitenkin alun perin kristikunnan vanhimpia juhlia, jopa vanhempi kuin joulu. Loppiaista vietettiin 200-luvulla Jeesuksen syntymäjuhlana ja vasta myöhemmin se siirrettiin jouluun.

Vanhalta ajalta periytyy loppiaisen toinenkin aihe, Jeesuksen kasteen juhla. Tässä merkityksessä itäinen kristikunta viettää loppiaista edelleen. Kolmas vanha aihe on Kaanan häät, joissa Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

Ruotsi-Suomen luterilaisen kirkon ensimmäisessä kirkkojärjestyksessä 1500-luvulta loppiainen oli "Meidän Herramme kasteen päivä, jota sanotaan kolmen pyhän kuninkaan päiväksi". Myös Ruotsin valtakunnanvaakunan - Tre kronor - juuret löytyvät kolmen kuninkaan kruunuista.

Loppiaisen perinteinen nimi on epifania, Herran ilmestyminen. Loppiaisen suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulun pyhien loppumista.

Viime syksynä työmarkkinajärjestöt ilmoittivat aikovansa selvittää kirkon edustajien kanssa mahdollisuudesta siirtää loppiainen ja helatorstai lauantaille tuottavuussyistä. Tämän jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen ilmoitti vastustavansa arkipyhien siirtämistä muun muassa sen takia, että ihminen tarvitsee levon ja työn vaihtelua.


Lue myös:

    Uusimmat