Omakotitalon puujulkisivun verhous

Mistä sitten tunnistaa hyvän julkisivupaneelin? Asiaa valottaa Finnforestin tuotepäällikkö Mika Ruohonen: "Kyllä kaikki lähtee siitä, että se on tarpeeksi vahvaa. Sopiva lähtökohta on tämä 28 mm ja siitäkin voi huoleti valita vielä vahvemman. Silloin ollaan hyvillä jäljillä. Sitten on tämä tuotantotekninen asia: valitaan paneeliin tietysti sydänpuuta ja käytetään höylättäessä käyttölappeena sydänpuolta. Laudan käpristymisen seinässä estävät selkäpuolelle ajetut kuoletusurat."

Laadun tae ovat myös puuhun lyödyt leimat, jotka auttavat tarvittaessa jäljittämään laudan koko valmistusprosessin. Siellä on päivämäärä joka kertoo pintakäsittelyn ajankohdan; pintakäsittelylaitoksessa puolestaan dokumentoidaan ilmankosteus ja muut olosuhteet, joissa se on suoritettu. Myös maalin valmistusnumero ja sahatavarapakettien numerot käyvät niistä ilmi. Leima kertoo siitä, että tuotteelle annetaan kymmenen vuoden toimivuustakuu, joka kattaa suojaominaisuudet - lahonkeston, homeen eston ja sinistäjäsuojan.

"Keskeisen tärkeä asia paneelin valmistuksessa on se, että pohjustuskäsittely tehdään mahdollisimman pian laudan tultua ulos höylältä. Silloin itiöt eivät pääse tunkeutumaan puuhun ja suojauksen tarttuvuus on aivan toista luokkaa kuin jos se olisi tehty ulkosalla auringonvalossa. Tässä käytetyssä laudassakin pohjustus on tehty siten, että kappale on käsitelty ensimmäiseksi öljypohjaisella suoja-aineella ja sen jälkeen pohjamaalattu. Näin laudassa on valmiiksi jo kaksi pohjakäsittelyä sen saapuessa työmaalle."

Viimeisen maalauskerran voi jättää seuraavaan kevääseen

Olennainen osa julkisivuverhouksen terveenä pysymistä on tuuletusrako seinärakenteessa. Siellä täytyy olla alhaalta ylös saakka pystysuuntainen tuuletusrako, jolloin ilma pääsee virtaamaan vapaasti vieden mahdollisen kosteuden mukanaan pois rakenteista. Tuuletus- ja kiinnitysrimojen tulee olla riittävän paksua tavaraa, jotta naulalla on tarvittavasti pitoa. Naula pitäisi mieluiten lyödä paneeliin täsmälleen kohtisuoraan tai hieman alaviistosta: jos vesi valuu pintaa pitkin alas, se ei pääse imeytymään naulan tekemästä reiästä puun sisälle.

Vanhan kansan miehet ovat tarkkoja pystysuuntaisessa paneelauksessa myös sen suhteen, että paneeli on tavallaan alaspäin myötäkarvainen. Kun silittää hienosahapintaa kädellä, käsi luistaa toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen. Silloin suunnitellaan kiinnitys aina siten, että myötäsuka on alaspäin. Näin vesi ei pääse niin helposti pinnalta puunhuokoseen. Jatkoksien kanssa pitää olla huolellinen. Kun timpurit tekevät julkisivuverhousta, heidän pitäisi käsitellä jatkoskohta sekä puunsuoja-aineella että pintamaalilla. Tämä siksi, etteivät kosteus ja vesi pääse imeytymään laudan päästä puun sisään ja irrottamaan maalipintaa.

Julkisivuverhouspaneeleja on saatavissa montaa eri profiilia - on vähän jyrkemmällä ja vähän loivemmalla pontilla sahattua. Tarjolla on myös hirsipaneelimaista tavaraa. Mitä paksumpaa paneeli on, sitä enemmän verhoukseen saadaan kolmiulotteisuutta ja elävyyttä. Kun julkisivuverhoustyöt tehdään ohjeiden mukaan, huolellisesti ja kunnon puutavarasta saadaan aikaan hyvin pitkäikäinen julkisivu. Viimeistä pintakäsittelyä ei tarvi tehdä heti saman rakentamiskesän aikana. Tällainen tehtaalla pohjakäsitelty, kahteen kertaan pohjakäsitelty ja leimalla varmistettu puutavara on luokiteltu kestämään 6-10 kuukautta. Viimeinen pintamaalauskerros voidaan siis vetää vasta seuraavan kevään aikana.

(JKA 21.3.2004)