Omainen tai naapuri kateissa? - Näin voit olla avuksi

Omaisen hätä on suuri, kun lähimmäinen, erityisesti vanhus, lapsi tai sairas, ei olekaan siellä missä pitäisi. Myös etsintätöitä seuraavan mieli voi olla huolesta sekaisin - miten voisi olla parhaiten avuksi?

Kadonneen etsintä on aina poliisin johtamaa toimintaa. Jos omainen on kateissa, avunpyynnössä ei kannata viivytellä.

- Ilmoitus kadonneesta tulee usein hätäkeskuksen kautta. Kenttäjohtaja resurssoi etsintöihin yhden tai useamman partion riippuen tapauksesta. Normaalisti myös taksikeskukselle ilmoitetaan heti kadonneesta, kertoo komisario Arto Vänninen Pohjois-Karjalan poliisista.

Polisiin toivomus on, ettei ilmoitusta kadonneesta jätettäisi iltamyöhään.

- Poliisilla on velvoite reagoida ilmoitukseen heti. Etsintäorganisaatiota laajennetaan, jos kadonnutta ei löydetä heti ja jos tarve vaatii. Esimerkiksi lentopelastus toimii paremmin valoisalla, Vänninen sanoo.

-Etsinnöissä kannattaa keskittyä ensimmäiset tunnit lähiympäristöön, pihapiirin todella tarkkaan kampaamiseen, hän sanoo kokemuksesta.

Vapepa rientää apuun pyynnöstä

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminta on aina viranomaisen johtamaa. Välillä Vapepalle tulee kyselyitä myös suoraan kansalaisilta, jotka etsivät omaistaan.

– Nämä kyselyt koskevat lähinnä tapauksia, joissa omainen on ollut kateissa pidempään. Yleensä ei ole edes tiedossa tarkkaa viimeistä havaintoa, kertoo Vapepa-toiminnan koordinaattori Heikki Väätämöinen.

– Kaikki alkaa sillä, että omainen tekee ilmoituksen poliisille, joka arvioi tilanteen ja lisävoimien tarpeen. Poliisi arvioi sen, käytetäänkö helikopteria tai muita ilma-aluksia ja tarvitaanko Vapaaehtoisen pelastuspalvelun apua.

Vapepa lähettää paikalle etsijöiden lisäksi vapaaehtoisjohtajan, joka yhdessä poliisiviranomaisen kanssa tekee suunnitelman tarkemman etsinnän toteuttamiseksi. 

Milloin käynnistetään suuretsinnät?

Isommat etsinnät käynnistyvät esimerkiksi silloin, jos marjastaja, metsästäjä tai suunnistaja katoaa metsään. Silloin etsintöjä suorittaa useampi poliisipartio ja lisäapua pyydetään nopeammin.

- Näin tehdään myös, jos henkilön sairaustilaa on arvioitu tarkemmin tai jos kyseessä on lapsi tai vanhus. Teemme heti arvion henkilön kyvystä selviytyä metsässä ottaen huomioon sään, maaston ja sairaudet, Vänninen kertoo.

– Meillä (Itä-Suomessa) turvaudutaan usein rajan apuun. Kadonnutta lähtee nopeasti etsimään poliisikoirat tai rajan koirat.

Tarvittaessa poliisi hälyttää mukaan lentopelastusta eli helikoptereita ja myös puolustusvoimat voidaan pyytää mukaan.

Vännisen mukaan monessa tapauksessa paikallisradiot otetaan mukaan heti alkuvaiheessa.

-Niistä on iso apu ja siten saamme usein lisäväkeä etsintöihin.

Näin autat etsinnöissä

Etsijät ovat tottuneet siihen, että paikalle saapuu usein paljon yleisöä ihmettelemään.Usein etsintäpaikalle saapuu paljon väkeä myös auttamaan, varsinkin jos kyse on pikkulapsesta tai henkilöstä, jolla on heikko mahdollisuus selvitä vaativissa olosuhteissa.

Vapepan Väätämöisen mukaan ulkopuolisen kannattaa mennä etsinnän johtopaikalle tarjoamaan apuaan.

– Etsijät on kaikki koulutettu kertomaan johtopaikan sijainti. Vapaaehtoiset pelastuspalvelun ihmiset on merkitty selkeästi kirkkaalla liivillä. Myös poliisilta voi kysyä, voiko auttaa.

Johtopaikalla saa pikakoulutusta ja kerrotaan, miten tilanteessa voi olla parhaiten avuksi. Suoraan metsään ei kannata omatoimisesti lähteä etsintää suorittamaan.

– Siinä usein sotkee hajujälkiä sekä tekee ylimääräisiä jälkiä, joita viranomaisten ja vapaaehtoisten koirat etsivät. 

Väätämöisen arvion mukaan noin neljä viidestä etsinnästä päättyy onnellisesti eli niin, että etsittävä löytyy elossa. Joitain henkilöitä jää aina löytymättä. Aina on myös mahdollisuus, että etsittävä löytyy menehtyneenä.

– Panostamme siihen, että mukana olevat ihmiset saavat tarvitsemansa tuen kaikkiin tilanteisiin. Purkukeskusteluihin panostetaan ja mukana on monenlaisia ammattilaisia.

Tärkein ohje on kuitenkin se, että välitetään oman lähipiirin ihmisistä. 

– Jos näkee henkilön, joka käyttäytyy oudosti ja joka näyttää siltä, ettei hän kuulu siihen ympäristöön, niin tarkistetaan asia. Kysytään onko hän tietoinen siitä missä hän on ja mihin hän on menossa.

Väätämöisen mukaan välittämisessä on tapahtunut viime vuosina selvää käännettä huonompaan.

– Ihmisistä on tullut varovaisia ja välinpitämättömiä. En kutsuisi sitä kohteliaisuudeksikaan, jos aamutakkinen mummo saa kävellä kylän läpi ilman että kukaan häntä pysäyttää. 

Lue myös:

    Uusimmat