Oma kasvimaapalsta on luomuilijan unelma

Kasvimaapalstojen hankinta alkoi yleistyä 1990-luvulla laman jälkeen, mutta vasta viime vuosina se on kasvattanut suosiotaan nuoremmankin ikäpolven keskuudessa. Nyt yhä useamman haaveena on päästä kitkemään rikkaruohoja ja nauttimaan oman kasvimaan antimista.

Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta kertoo, että parvekeviljely ja erityisesti syötävien kasvien viljely ovat tällä hetkellä suosittuja. Jos kuitenkin havittelee itselleen palstapaikkaa on hyvä lähteä ajoissa liikkeelle.

– On tuurista kiinni saako palstapaikan vai ei. Olemme luopuneet perinteisestä jonotusjärjestelmästä ja keväällä 2012 arvomme palstapaikat, Ranta kertoo. Pääkaupunkiseudulta löytyy runsaasti viljelypalstoja, joista suosituimpiin on kova tunku.

–Ihanteellisinta olisi, että palstapaikka sijaitsisi oman kodin lähellä. Silloin sen hoitaminen olisi helppoa eikä siellä käyminen veisi aikaa.

Viherpeukalon on syytä varautua siihen, että palstaan pitää sitoutua koko kasvukaudeksi. Palstan hoitaminen aloitetaan penkkien kunnostuksella ja kylvöillä aikaisin keväällä heti lumien sulettua. Hoitoa jatketaan pitkälle syksyyn sadonkorjuun merkeissä.

– Oman palstan hoitaminen vaatii sitoutumista, sillä se vie paljon aikaa. Kannattaa jo valmiiksi kerätä itselleen tietoa ja taitoa, siitä miten ja mitä viljelee, Ranta painottaa.

Aikaa vievä harrastus

Liisa, 40, päätyi hankkimaan kasvimaapalstan, koska halusi päästä möyrimään puutarhassa. Sormet mullassa puuhailu ja omien luomukasvisten viljely ovat lähellä sydäntä.

– Oma palstapaikka löytyikin sitten kotikulmilta ja nyt olen pitänyt palstaa jo 3 vuotta, Liisa kertoo.

Niin ihanaa kuin oman palstan pitäminen onkin, niin aina ei aika tahdo riittää ja silloin saa kasvimaa odottaa.

– Välillä on sellainen olo ettei kiinnosta tai ehdi, mutta sitten ei vaan ehdi! Olen päättänyt että palsta saa olla rauhallinen ja kiva paikka, josta en ota stressiä.

Kulunut kesä on tuntunut helpommalta kuin edelliset, sillä nyt Liisalla on ystävä kenen kanssaan hän palstan jakaa.

Liisan kanssa yhteistä palstaa pitävä Maria, 25, haaveili pitkään omasta kasvimaapalstasta. Haave toteutui kun työkaveri etsi Facebookissa kaveria jakamaan palstapaikkansa.

Myös Marialla ajan riittäminen on aiheuttanut harmaita hiuksia. Välillä huono omatunto kaihertaa kun huomaa, että kaveri on hoitanut kaikki hommat.

– Olen kuitenkin nauttinut palstan pitämisestä ja muistutellut itselleni, ettei aina tarvitse tehdä kaikkea kerralla. Vähänkin riittää, Maria huomauttaa.

Vaivannäkö palkitsee

Liisa ja Maria myöntävä molemmat, että haasteita palstan pitämisessä on tullut vastaan enemmän kuin osasi odottaa.

– Ajan käytön lisäksi myös rikkaruohot aiheuttavat päänvaivaa. Palstassa ei saa käyttää torjunta-aineita, joten kitkettävää riittää, Liisa luettelee.

Maria vietti lapsena paljon aikaa mummolan maalaismaisemissa, mutta myöntää olevansa noviisi mitä tulee oikeaoppiseen viljelyyn .

– On ollut ihanaa oppia uutta viljelemisestä, maan parantamisesta ja vuoroviljelystä, Maria kertoo ja kiittelee Liisaa siitä, että tämä tietää viljelystä yhtä ja toista.

Haasteista huolimatta tämän vuoden sato on Liisan mukaan onnistunut loistavasti ja ruokapöytään on löytänyt tiensä herukat, kesäkurpitsa, pavut, salaatti, raparperi ja persilja.

Liisa ja Maria ovat samaa mieltä siitä, että parasta palstan pitämisessä on puhdas ruoka. Itse kasvatetuissa vihanneksissa ei ole myrkkyjä, lisäaineita tai muutakaan teollisesti tuotettua. Ekoilusta kiinnostuneina ihmisinä molemmat nauttivat siitä, että tietävät mistä ruoka on peräisin.

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock