Olympiastadion purkuun

Tämä aihe ei nyt suoranaisesti liity tässä blogissa aiemmin käsiteltyyn rikos- ja oikeusuutisoinnin tai dekkarikirjallisuudeen aihepiiriin - no, ehkä siten kuitenkin että joku saattaa pitää tätä yllytyksenä kulttuurihistorialliseen tihutyöhön.

Olin katsomassa Suomi-Pohjois-Irlanti -jalkapallomaaottelua ja harvinaisen surkea peli vei ajatuksen itse stadioniin.

Yrjö Jäntin ja Toivo Lindegrenin 20-30-luvun taitteessa suunnittelema funkis-rakennus on kieltämättä kaunis - tai ainakin melko kaunis - , mutta ei se enää oikein toimi nykyaikaisen urheilutapahtuman paikkana. Rakennus on suojeltu, mutta kyllä sen ensisijaisesti pitäisi toimia sinne tulevien katsojien ehdoilla.

Futismatsissa ruoho näytti kuivuudesta huolimatta hyvältä ja juoksuratakin tuntui kimmoisalta kun kesällä kävin työasioiden takia kentällä. Ongelmana on katsojien viihtyvyys. Se lienee kuitenkin ykkösasia, koska muutenhan kisat voitaisiin käydä missä tahansa jalkapallo/yleisurheilukentällä ja välittää tv:n kautta kiinnostuneille.

Stadionin yleisötilat - siis katsomoihin johtavat sisääntulot ja käytävät sekä vessat - ovat nykystandardien mukaan poikkeuksellisen kolhot ja kohtuullisen heikossa hapessa. Lähinnä mieleen tulee itäblokin suurkaupunkien lähiöt 80-luvulta - tai Merihaka.

Palvelut ja järjestelyt ko. jalkapallomaaottelussa olivat ala-arvoiset: muutama hassu kioski auki ja niissäkään myynti ei toiminut. Turvatarkastusten jonot olivat D-katsomossa älyttömät, koska katsojia voitiin ottaa sisään vain muutamasta pisteestä. (Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kaikki sisääntulijat kyllä taputeltiin, mutta esimerkiksi reppuani ei tutkittu, vaan tarkastajalle riitti pikku vilkaisu.)

Puupenkit olivat huonot istua. Okei, jos ottelu olisi ollut parempi niin tähän ei olisi kiinnittänyt huomiota. Tulostaulun hidastuksetkaan eivät toimineet.

Nämä seikat tietysti olisivat olleet melko helposti korjattavissa, jos Palloliitto olisi halunnut palkata tapahtumaan riittävästi ihmisiä, mutta ei sekään olisi oikein auttanut. Oma paikkani oli siis katetussa D-katsomossa, mutta kattamattomissa osissa ensimmäisen puoliajan kestänyt sadekuuro kasteli katsojat.

Rakennus valmistui 1938 eli 68 vuotta sitten. Olympiastadion on elänyt aikansa. Se mikä toimi 20-30 -luvun suunnittelijoiden mielestä ei toimi enää.

Kosmeettisilla korjauksilla ei yleisön ongelmista taideta selvitä. Niinpä stadion olisi syytä uusia. Ehkäpä vanhasta voisi säästää esimerkiksi eteläisen julkisivun ja stadionin tornin, mutta muuten koko rakennus purkuun ja uusiksi. Tässä muutamia ehdotuksia:

- Avattava katos koko stadikan ylle - tämä mahdollistaa paikan käytön esim. messuihin yms talviaikana

- Yleisö+ myyntitilat 2010-luvun tasolle (ravintolat, myyntipaikat, museot yms tilat kuntoon; uudet liukuportaat + hissit)

- Siirrettävät sivukatsomot, jotta jalkapallo-otteluissa ne saadaan liu'utettua juoksuratojen päälle

- Rahoituksen takia luksusaitioita

- Harjoitustiloja stadionin alle

- Konferenssitilat katsomoiden alle

- Parkkipaikkoja

- Konsertteja varten kunnon rakenteellinen äänentoisto

- Lisäksi uutta tekniikkaa hidastusten ym. tilastojen näyttämiseen katsojille. Ainakin osalle paikoista tv/nettipäätteet.

Nämä siis noin aluksi.

Niin vielä: ehkä maailman kuuluisin stadion, brittien urheilupyhättö Wembley valmistui 1923 ja se revittiin nyt 2000-luvulla maan tasalle uuden, modernin stadionin alta. Siinä meni vanhat julkisivutkin. Pitänee joskus käydä katsomassa, kunhan se valmistuu.

Lue myös:

    Uusimmat