Olennainen kysymys jäi turvasalissa kysymättä

Kaksipäiväisessä oikeudenkäynnissä selvisi runsaan kymmenen laukauksen ampuja, mutta useampi laukaus jäi epäselväksi. Näiden joukossa oli kolme luotia, jotka haavoittivat kolmea ihmistä. Kun lääkärit jättivät ne koteloitumaan uhreihin, tekninen tutkinta ei päässyt selvittämään kuka ne oli ampunut.

Kun osallisten kertomukset olivat ristiriitaisia eivätkä kaikki halunneet puhua, niin yksiselitteistä kuvaa tapahtumien etenemisestä ei saatu.

Helsinkiläisten mukaan alastarolaiset aloittivat, kun taasen alastarolaiset väittivät helsinkiläisten hyökänneen, jolloin piti puolustautua. Kaikki vetosivat hätävarjeluun.

Käräjäoikeus varmasti pääsee johonkin tulokseen. Sen on pakko ratkaista juttu.

Mutta miksi aukiolla ammuttiin?

Salissa puitiin alkoholia. Lähes kaikki olivat humalassa. Ensimmäiset laukaukset ampunut 27-vuotias alastarolainen puhalsi 1,7 promillea.

Kävi ilmi, että ennen ampumista oli ollut riitaa. Alastarolaiset olivat haukkuneet helsinkiläisten tuttua ja aseet olivat esillä jo ravintolassa. Tilanne rauhoittui, mutta paikallaolleiden kertomusten mukaan jännite jäi.

Oikeussalissa kävi ilmi, että 27-vuotiaan alastarolaisen nykyinen vaimo on yhden ampumisesta syytetyn malminkartanolaisen entinen tyttöystävä. Tosin vuosien takaa. Naisesta aukiolla ei kamppailtu, mutta taustatekijä tuokin.

Helsinkiläiset tiesivät 27-vuotiaan alastarolaisen väkivaltataustan. Hänet on tuomittu vakavista väkivaltarikoksista. Selväksi kävivät myös romanisukujen taustajännitteet, kun oikeustalolla keskiviikkona tuupittiin ja huudettiin. Jos ei niitä ollut ennen tapausta, niin ainakin nyt.

Yleinen arvio ampumisen syyksi oli tunnekuohu tai hieman runollisemmin ilmastuna ”humaltuneiden nuorten miesten kukkoilu”. Romaniveri kiehahtaa nollasta sataa todella nopeasti, arvioi kokenut rikosasianajaja. Periksi ei myöskään anneta.

Kuten totesin, niin oikeus pystyy ratkaisemaan syyllisyydet ja sen oliko jonkun osalta kyse hätävarjelusta.

Todellinen syy Malminkartanon ampumiseen jäi oikeussalissa piiloon.

Malminkartanon baarissa oli ennen riitaa laulettu, juotu ja pidetty hauskaa. Kitarakin oli mukana. Ja aseet.

Oli hämmentävää, että sen paremmin syyttäjä kuin asianajajatkaan eivät kaksipäiväisen oikeudenkäynnin aikana kysyneet yhdeltäkään ampumisesta syytetyltä miksi hän oli mennyt ravintola Kievariin pistooli taskussa.

Onko se muka niin itsestään selvää, kun kyseessä olivat romanit?

Ei saisi olla.

Keskustelin oikeustalon kahvilassa muutaman vanhemman romanimiehen kanssa. He pitivät nykynuorison menoa holtittomana. ”Kaikilla on aseet mukana. Kun me olimme nuoria ja jos tuli tilanteita, niin nostettiin nyrkit pystyyn”, yksi heistä sanoi.

Toinen ehdotti, että Suomessa pitäisi olla tiukempi aselaki. ”Ruotsissa laittomasta aseesta joutuu vankilaan, Suomessa saa sakkoja. Miksi?”

Miesten kanta oli selkeä: kovemmat rangaistukset varmasti rajoittaisivat aseiden määrää. Ja jos aseita ei olisi, niin tällaisia typeriä ampumisia ei tapahtuisi.

Yksi heistä pohti kansalaisaloitetta laista, jonka perusteella laittomasta aseesta seuraisi aina vankeutta.

Rangaistuksilla ei koko ongelmaa ratkaista, mutta tuon aloitteen voisi allekirjoittaa.