Nuortenkirjallisuus lähestyy mielenterveyden ongelmia

Tampereella järjestetyssä Kielletyt alueet -nuortenkirjallisuusseminaarissa puhunut Lappalainen sanoi myös, että mielenterveyttä käsittelevien nuortenromaanien kirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta naisia, ja kirjat lähestyvät teemaa yleensä nuorten tyttöjen kautta.

Lappalaisen mukaan on selvää, että viime vuosina lisääntynyt nuorten tyttöjen psyykkinen oireilu heijastuu myös kirjallisuuteen. Esimerkiksi kirjoissa usein esiintyvä anoreksia on lähinnä nuorten naisten ongelma. Myös masennus on naisilla kaksi kertaa miehiä yleisempi vaiva.

Lappalaisen mukaan mielenterveyden ongelmien kautta voidaan rakentaa nuortenkirjallisuudessa tyypillinen nuoren tytön kasvukertomus. Kun äiti sairastuu, tytär jää yksin ja joutuu vailla opastajaa kasvamaan omaan suuntaansa. Samankaltainen asetelma esiintyy myös tarinoissa, joiden keskiössä on parhaan ystävän sairastuminen.

Päivi Lappalaisen mielestä myös tällöin voidaan puhua kasvukertomuksista, mutta samalla myös ystävyydestä ja välittämisestä. Ystävän sairastumisesta puhuvissa tarinoissa myös poiketaan perinteisestä hoivaajanaisen kuvasta.

-Tytöt eivät tällöin uhraa itseään hoivaamiselle, vaan samalla kehittyvät ja kasvavat. Tavallaan he pitävät tällä tavoin myös huolta itsestään, asiantuntija pohtii.

Yksilön etu perheen edellä

Niin tuoreille kuin vanhemmillekin nuortenkirjoille on tyypillistä, että päähenkilö tulee rikkinäisestä perheestä. Tietynlainen orpous on usein lähtökohta nuoren kasvutarinassa.

Suomen nuorisokirjallisuuden instituutin toiminnanjohtaja Kaisu Rättyä oli seminaarissa sitä mieltä, että niin kutsuttu individualistinen perhekäsitys korostuu nykyään hieman turhan paljon nuortenromaaneissa. Hän oli huolissaan tavasta, jolla kirjallisuudessa alistetaan perheen etu yksilön edulle.

Rättyän mukaan on kuitenkin ymmärrettävää, että perhe menettää asemiaan myös kirjallisuudessa. Onhan samankaltaista kehitystä nähtävissä myös yhteiskunnassa yleensä. -Nuorten kasvutarinat ovat usein instituutioiden rajojen koettelemista. Tyypillinen instituutio on perinteisesti ollut perhe, mutta nykyään sen tilalle on tullut muita, Rättyä huomautti. Nykykirjallisuudessa perheen kaltaiset konkreettiset kapinoinnin kohteet ovat Rättyän mukaan korvautumassa aatteellisilla. Kohteeksi valikoituu usein moraalinen valta, mikä näkyy esimerkiksi ekoterrorismin kaltaisissa ilmiöissä.

Rättyän mielestä kyseisen kehityksen myötä nuorten kapinointi on tietyllä tavalla mielivaltaistumassa, mistä on havaittavissa esimerkkejä niin nuortenromaaneissa kuin todellisuudessakin. Myös mielenterveyteen liittyvät asiat saattavat Rättyän mielestä liittyä juuri kapinointiin ja itsensä etsimiseen. Samoin kuin arkitodellisuudessa nykypäivänä, kirjoissa nuoret etsivät omia rajojaan ja siten identiteettiään mielenterveytensä rajoilta. Huumeiden käytön yleistyminen ja yleinen psyykkinen itsetuhoisuus ovat selkeitä esimerkkejä suuntauksesta.

(STT)