Nuorten motivointi päihdetyössä vaikeinta

– Suomalainen palvelukulttuuri päihdeasioissa on se, että motivaatio täytyy olla omasta takaa, että hoitoa saa, muotoilee Kirkon palvelujärjestö Nuorten Keskus ry:n erityisnuorisotyön sihteeri Arja Lehikoski.

Lehikosken mukaan päihdekuntoutukseen motivointi on haastava työtehtävä, eikä sen alueen osaamista ole erikseen nuorisotyössä kehitetty. Uusi nuorisolaki ja sen etsivä työ voi Lehikosken mielestä tuoda tähän olennaista ja kaivattua muutosta, mutta silti toivoo sen osaamisen leviävän kaikkien osaamiseksi.

– Suomessa mennään ehkä hiukan järjestelmä edellä. Ei tämä välttämättä ole paha asia, mutta nuorisotyössä olisi hyvä nähdä sellaista palvelua, mikä herättää nuorissa itsessään hakemaan muutosta käyttäytymiseensä. Jos puhutaan nuoren itsensä näkökulmasta, niin motivointi päihteettömyyteen voi olla kyllä todella vaikeaa, jos taustalla on pitkä päihdekierre, pohtii Lehikoski.

Yksi osa Nuorten Keskuksen toimintaa on Saapas-toiminta, missä vapaaehtoiset kiertävät tapahtumissa ja kaduilla silloin kun nuoret ovat liikkeellä. Saapastoimintaa löytyy myös sosiaalisesta mediasta ja ideana on matalan kynnyksen palvelut.

– Katuympäristössä näkee kaikenlaista. Siellä näkyy niin viihdekäyttö kuin syrjäytymisriskissä olevien nuorten päihdekäyttöä. Myös kaupungeissa on eroja. Nuorten käytöksellä voi olla erilainen sävy Jyväskylässä mitä Helsingissä, kertoo Lehikoski Saapas-partioiden päivystyksestä kaduilla.

Saapas-toiminnassa näkyy myös raittiita nuoria. Tutkimusten mukaan 14- ja 16-vuotiaiden joukossa raittiiden osuus on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

– Me havaitsemme yhä enemmän raittiita nuoria. Aikaisemmin ei ole ollut tyypillistä, että raittiit nuoret viettävät aikaa päihteitä viihdetarkoituksessa käyttävien nuorten kanssa. Nykyään se raittius ei ole este kaupungilla olemiselle.

Huumeet eivät ole uusi ilmiö

Joidenkin nuorten huumemyönteisyys ei ole uusi ilmiö Saapas-toiminnan vapaaehtoisille. Kannabiksen luuleminen terveystuotteeksi on huomattu nuorten parissa liikkuvien työssä.

– Usein esimerkiksi kannabista käyttävät nuoret ovat oma genrensä. Se näkyy toiminnassa, että voi olla jo isoja ryhmiä, jotka eivät edes käytä muita päihteitä. Nämä eivät välttämättä ole perinteisiä syrjäytyneitä nuoria, vaan ihan tavallisia. Täytyy sanoa, että pr on kannabiksessa tehty hyvin, harmittelee Lehikoski.

– Tämä on ehkä aikuisten ongelma. Aina ei ole lähdetty keskusteluun kannabiksen vaarallisuudesta tai ei ole esitetty nuorille vastaväitteitä. Moni nuori on kuitenkin opetellut ulkoa muutaman jutun sen käytöstä ja kun keskustelee ja perustelee tarpeeksi, niin nopeasti nuori hiljenee, kun ei tiedä enempää, Lehikoski pohtii ja jatkaa.

– Toisaalta on niitä nuoria, jotka ovat hirvittävän oppineita tässä asiassa. Se vaatisi aikuisilta todella laajaa perehtyneisyyttä aiheeseen, jotta pystyy pärjäämään siinä keskustelussa. Loppujen lopuksi kysymys kuitenkin minun mielestäni on siinä, että mihin nuori tai kuka tahansa katsoo tarvitsevansa päihteitä. On ehkä hedelmätöntä vääntää siitä, kumpi on terveellisempää, alkoholi vai kannabis, kun kyse on enemmän siitä, mistä saan hauskuuden elämääni ja miten elää niin, että en tee vääryyttä itselleni tuhoamalla itseäni ja tämä on se näkökulma, jota aikuiset voisivat vahvasti tuoda esiin, Arja Lehikoski sanoo.

Saapas-toiminnan kohderyhmää ovat 15–18-vuotiaat nuoret. Alle 12-vuotiaita näkyy kaduilla öisin vuosittain yhdestä viiteen.

– Heitä on vähän, mutta se yksikin on liikaa. 12-vuotiaat ovat lapsia, joiden ei kuuluisi edes olla ulkona yöllä. Jokainen niissä olosuhteissa tavattu lapsi on tässä työssä liikaa ja herättää syvää huolta, Lehikoski toteaa.

Lue myös:

Lue myös:

    Uusimmat