Nokkala: Pakolaisvirta yllätti Naton

Kosovon kriisin kehitys ja valtava pakolaisten määrä oli ilmeisesti yllätys Naton poliittiselle johdolle, arvelee vieraileva tutkija Arto Nokkala Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta.

Pakolaisvirrat tarjosivat tosin Natolle myös uuden argumentin, sillä pakolaiset eivät alun perin olleet pommitusten perusteluna. Alussa esitetyt monet arviot varautumisesta kolmen viikon ilmasotaan viittaavat kuitenkin siihen, että Nato odotti nopeampia tuloksia pommituksista.

- Nato oli kyllä aika huonosti valmistautunut juuri pakolaisvirtaan ja on ollut myös ilmaselvästi aika lailla optimistinen, jatkaa Nokkala.
- Tätä optimismia on ilmeisesti ollut juuri poliitikkojen puolella, sillä Naton kenraalit varoittivat tiettävästi uskosta ilmasodan riittävyyteen. Asiaan lienevät vaikuttaneet sisäpoliittiset näkökohdat ja ns. Persianlahti-syndrooma, usko siihen, risteilyohjukset tuottavat Jugoslaviassa samanlaisia tuloksia kuin Persianlahden sodassa eivätkä tuota tappioita omille joukoille tai siviileille.

Nokkalalle on ollut pieni yllätys, että omien tappioiden välttäminen on ollut Natolle näinkin suuri asia. Poliittiset kustannukset Natolle kasvavat kuitenkin sodan pitkittyessä ja tätä Natossa ilmeisesti koko ajan pelätään.

Jugoslavian puolella kyse on sotilaallisten kustannusten kasvamisesta; siellähän sodan poliittiset kustannukset eivät ole kovin paljon kasvaneet, vaan sota on tähän saakka lujittanut serbien yhtenäisyyttä ja vastarintahalua. Kyse ei ole enää niinkään Kosovosta vaan yhä enemmän koko valtion olemassaolosta. Tässä mielessä Natoon kohdistuu tällä hetkellä aikamoinen paine mitä tulee väkivallan tuloksellisuuteen.

Mihin suuntaan tilanne kehittyy?

Jos ilmasota kuitenkin jatkuu pitkään eikä tuota tuloksia, Nokkalan mukaan ollaan liukumassa yhä enemmän kohti sitä Kosovon itsenäisyysvaihtoehtoa, jota presidentti Bill Clintonin hallitus yritti välttää. Yhdysvallat ja Nato-joukot sitoutuisivat siinä tapauksessa ikään kuin Kosovon asevoimiksi estääkseen Jugoslaviaa yrittämästä jossakin vaiheessa Kosovon takaisinvaltausta.

Kustannuksiltaan huomattavasti halvemmassa ns. rauhanturvavaihtoehdossahan serbeillä olisi paikka myös itsehallinnon saaneessa Kosovossa. Ilmasodan jatkamisen suuntaan vaikuttaa myös usko siihen, että sodasta voidaan päästä irti, kun taas maavoimien käyttö nähdään sitoutumisena, joka ei ole poliittisesti hyväksyttävissä.

Nokkala korostaa kuitenkin, että kehitystä on tältä etäisyydeltä vaikea ennakoida ja että yllätyksiä voi aina sattua. Tästä huolimatta näyttää hänen mukaan siltä, että Nato on tietyllä tavalla liukumassa humanitäärisestä kriisinhallintaoperoijasta kohti selkeämpää vihollisroolia. Myös Naton propaganda on mennyt tähän suuntaan.

Mistä välittäjä?

Naton selkeämpi sitoutuminen Kosovon albaanien vapautusarmeijan UCK:n puolelle ja kohti Kosovon itsenäisyyttä vaikeuttaisi kuitenkin tulitaukoprosessin käynnistämistä ja välittäjien löytämistä. Välittäjäpuolella on Nokkalan mukaan olemassa kolmenlaisia mahdollisuuksia. Yksi olisivat Naton yhtenäisyyttä jonkin verran ravistelleet jäsenmaat, varsinkin Ranska ja Saksa. Saksahan on juuri tehnyt rauhanaloitteen ja siellä käydään kovaa keskustelua saksalaisten osallistumisesta.

Toinen mahdollisuus on YK:n pääsihteerin käyttäminen välittäjänä etenkin nyt kun YK:n arvovaltaa yritetään palauttaa ja Jugoslaviakin vielä turvautuu YK:hon esim. vetoamalla turvallisuusneuvostoon. Kolmas mahdollisuus ovat Jugoslaviaa lähempänä olevat maat. Näihin kuuluu edelleen Venäjä, jota Nato ei tosin mielellään näe välittäjänä. Tähän ryhmään kuuluu kuitenkin myös joitakin heikompia maita, jotka eivät ole vielä olleet oikein esillä, vaikka niilläkin voisi olla mahdollisuuksia. Nokkala mainitsee Bulgarian, Romanian sekä Nato-maa Kreikan.

Suomella rooli?

Suomelle Nokkala näkee - asiaa kysyttäessä - mahdollisen roolin siinä vaiheessa kun selkkaus on jo ratkennut.
-Siinä mielessä tämä on mielestäni nyt vahvistanut sitä kuviota, ettei Suomella ole kiirettä Nato-jäseneksi. Tämä sota saattaa hyvinkin osoittaa, että jatkossa tarvitaan sen tyyppisiä kolmansia osapuolia, jotka hankkivat tuntemusta konflikteista ja jotka voivat esim. painottaa perinteistä rauhanturvaamista, diplomatiaa ja humanitäärisiä toimia olematta sodan osapuoli, Nokkala painottaa.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat