NL valmisteli hyökkäystä Suomeen heti talvisodan jälkeen

Leningradin sotilaspiiri alkoi heti talvisodan päätyttyä valmistella suursotaa Suomen rajojen tuntumassa. Petroskoilainen historiantutkija Juri Kilin on venäläisiä arkistolähteitä tutkimalla selvittänyt, että joukkojen vahventamisen ohella Kuolan niemimaalla ja Karjalassa päätettiin aloittaa mm. valtaisa lentokenttien rakennusohjelma.

Sotilasaikakauslehdessä julkaistussa artikkelissa Kilin kertoo, että 250 betonilentokentän rakentamiseksi käskettiin perustaa sata rakentajapataljoonaa, joista jokaisessa olisi tuhat sotilasta. Neuvostoliiton silloisen sisäasiain kansankomissariaatin eli NKVD:n oli määrä lähettää töihin peräti 400000 vankia.

Tutkija Kilin on päätynyt siihen tulokseen, että uudet kentät tarvittiin valtaisan ilma-aseen "lentävän armadan" tukikohdiksi. Leningradin sotilaspiirin puolustusvalmistelut olivat näin selkeästi hyökkäyksellisiä.

Megaohjelmaa ei kuitenkaan ehditty toteuttaa Saksan aloitettua hyökkäyksen 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoa vastaan ja Suomen liittyessä suursotaan.

Kentät nopeille lentokoneille

Betonilentokentät oli suunniteltu rakennettavaksi nopeille lentokoneille. Koko sotilaspiirissä oli nimittäin ennen talvisotaa vain 25 niille sopivaa kenttää. Yksikään kentistä ei sijainnut Kuolan niemimaalla tai Karjalassa.

Kaikkiaan 231 sorapintaista lentokenttää oli tarkoitus uudenaikaistaa rakentamalla niille betoniset kiitoradat. Kokonaan uusia kenttiä oli tarkoitus rakentaa 20. Ohjelman toteuttaminen olisi tullut maksamaan yli kolme miljardia, mikä oli tuolloin valtava summa.

Yksi suursodan kalustoa palveleva kenttä oli määrä rakentaa Hankoon, ja sen rakennustyöt ehdittiinkin aloittaa.

Suomalaistiedustelu selvitti

Suomalainen sotilastiedustelu oli puolestaan sotahistorioitsija Antti Juutilaisen mukaan pitkälti selvillä siitä, mitä naapurin alueella oltiin tekemässä. Suomen ilmavoimien konemäärä ehdittiin näin nostaa 243 sotakelpoiseksi lentokoneeksi.

Hän haluaa samalla korostaa, että valtaosa suomalaisten Muurmannissa, Itä-Karjalassa ja Kannaksella paikantamista kentistä oli ns. korpikenttiä tai korkeintaan sorapintaisia lentokenttiä eikä suunnitelman tarkoittamia moderneja betonipintaisia sotilaslentokenttiä.
(STT)


Lue myös:

    Uusimmat