Niinistöllä tiukka linja armahtamisissa

Presidentti Sauli Niinistö on käyttänyt armahdusoikeuttaan selvästi edeltäjiään niukemmin. Vajaan kahden vuoden aikana hän on armahtanut vain neljä rikoksista tuomittua. Armonanomuksia on tullut presidentille tänä aikana noin 170.

Niinistön edeltäjä Tarja Halonen armahti erityisesti ase- ja siviilipalvelusta kieltäytyneitä. Niinistön kaudella aseistakieltäytyjät ovat hakeneet armahdusta selvästi aiempaa harvemmin, vain kolmesti. Kaikki anomukset on hylätty.

Sen sijaan Niinistö taipui tänä vuonna palauttamaan iäkkään miehen kersantin arvon tapauksessa, jossa tämä oli menettänyt sen sotaoikeudessa jo 1948. Tuolloin mies oli jäänyt saapumatta lomilta palvelukseen ja syyllistynyt muun muassa kavalluksiin ja itsensä päihdyttämiseen, joista hän sai kymmenen kuukauden vankeustuomion.

Armoa Niinistöltä saivat myös eräs rattijuoppo sekä maksamattomista sakoista vankilaan tuomittu. Yksi armahdetuista oli perheenisä, joka sai tuomion muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Mies oli ehtinyt istua reilun kolmen vuoden tuomiostaan vajaan vuoden.

Vanhentunut oikeus? 

Niinistö suhtautui armahdusoikeuteensa haluttomasti jo vaalikampanjan aikana. Hän katsoi tuolloin Helsingin Sanomien vaalikoneessa ainoana presidenttiehdokkaista, että presidentin armahdusoikeus on vanhanaikainen ja sen voisi lopettaa. 

Niinistö katsoi tuolloin, että presidentti päättää armahduksista korkeimman oikeuden (KKO) lausuntoon nojautuen ja vankien armahdukset voisi siirtää oikeudelle kokonaan.

Presidentin on saatava ennen armahduspäätöstä asiasta KKO:n kanta, mutta hän ei ole sidottu siihen. Esimerkiksi Halonen armahti aikanaan lukuisia aseistakieltäytyjiä, vaikka KKO olisi hylännyt hakemukset.

Helsingin hovioikeus sai oikeuden vapauttaa elinkautisvankeja vuonna 2006. Presidentit eivät ole tämän jälkeen juuri käyttäneet armahdusoikeuttaan heihin. Viimeksi elinkautisvangin armahti Halonen vuonna 2007. 

Lue myös:

    Uusimmat