Niinistö ja tie Tampereelle

Presidentti itse ei ole perustellut Tampereen valintaa itsenäisyyspäivän juhlien pitopaikaksi vielä mitenkään ja kansliakin hyvin niukasti. Hyvät liikenneyhteydet on kelpo argumentti, mutta syön kolme metriä mustaamakkaraa, jollei päätöksen taustalla ole perusteellista harkintaa, jossa on otettu huomioon monenlaisia historiallisia ja symbolisia ulottuvuuksia.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuntee Suomen historian ja sen kipukohdat. Tampere oli kansalaissodassa punaisen Suomen pääkaupunki, ja Tampereesta käytiin sodan verisin ja ratkaisevin taistelu. Parituhatta sotilasta ja kymmeniä siviilejä sai surmansa.

Vaikka sodan arvet vuonna 2013 epäilemättä ovat jo umpeutuneet, juuri Tampere on Suomen kaupungeista se, jossa hävinneen osapuolen muisto elää.

Yksi tunnusmerkeistä on Kalevankankaan hautuumaalla: Punaisten hautamuistomerkki - "1918 vakaumuksensa puolesta sortuneiden työläisten muistolle".

Punainen muisto elää myös Tampereen museo- ja patsastarjonnassa. Mihin muuhun Suomen kaupunkiin voi kuvitella Lenin-museon? Sattumaa ei myöskään ole, että valkoisen kenraalin asuun muovattu Mannerheim ei koskaan kelvannut Tampereen paraatipaikoille, vaan patsas sijaitsee metsässä kahdeksan kilometrin päässä keskustasta.

Tuomalla valtakunnan megabileet Tampereelle Niinistö nostaa kaupungin jalustalle koko loppuvuodeksi. Se on kädenojennus työväen Suomen historialliselle pääkaupungille.

Toisaalta nyky-Tampere on hyvin kokoomuslainen kaupunki. Viime kunnallisvaaleissakin kokoomus sai eniten ääniä. Kelpaa nyt kaupungin porvareiden hyristä.

Ja miksei Niinistö voinut valita Turkua? Se olisi voinut näyttää kotiinpäinvedolta, onhan Niinistö kotoisin Varsinais-Suomesta ja tuli alun perin valituksi eduskuntaan Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Epäilemättä Turun valinta itsenäisyysjuhlien pitopaikaksi olisi joidenkin mielestä ollut pyllistys Helsinkiin päin ja ruokkinut iänikuista skismaa entisen ja nykyisen pääkaupungin kesken.

On vielä eräs tekijä, minkä perusteella Tampere näyttäytyy hyvin johdonmukaisena valintana: Niinistö näyttää pitävän yllätyksistä. Ensimmäinen tuli heti vuoden vaihteessa, kun hän ilmoitti luopuvansa palkankorotuksesta.

Seuraavaa tempausta odotellessa.