Näyttääkö Finlandia-ehdokaslista tältä?

Kuusikon kokoonpano on omiaan herättämään spekulaatiota ja etukäteispohdintoja. Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi listaa pyynnöstä omat suosikkinsa.

– Kolme vahvaa naista nousee eturiviin eli Kristina Carlson, Sirpa Kähkönen ja Monika Fagerholm. Heidän rinnalleen tarjoaisin neljää mieskirjailijaa eli Jari Järvelää, Tuomas Kyröä, Harri Tapperia ja Kari Hotakaista. Näistä jokainen on finlandia-kaliberia.

Omaksi suosikikseen Papinniemi mainitsee Carlsonin romaanin Herra Darwinin puutarhuri.

– Kirja on omalaatuinen, laadukas ja äärimmäisen harkittu. Pidän sitä merkillisenä ja merkittävänä kirjana, joka muuttaa proosakerrontaa erilaiseksi. Sen soisin voittavan koko kilpailun tänä vuonna.

Kiintiöitä ja yllätysveto

Tamperelaisen kriitikko ja kirjailija Karo Hämäläisen ehdokaslistalta löytyy osittain samoja nimiä kuin Papinniemenkin veikkauksista.

– Kyllä minäkin nostaisin Jari Järvelän romaanin Mistä on mustat tytöt tehty, se on komea kirja. Tuomas Kyrönkin punnitsisin ehdokkuuden arvoiseksi, vaikkakin 700 grammaa ei mielestäni ole kirjana yhtä hyvä kuin aikaisempi Benjamin kivi. Kristiina Carlson nousee hänkin minun listalleni. Sen lisäksi olen poiminut mukaan yhden esikoisteoksen, vaikkei Finlandiassa mitään paljon huhuttua kiintiöesikoista olekaan. Ottaisin esikoiskirjoista mukaan Leena Parkkisen teoksen Sinun jälkeesi Max. Unohtaa ei sovi myöskään Ruotsissa niin kovin suosittua Monika Fagerholmia, hänen Säihkenäyttämönsä on synnyttänyt etukäteen paljon keskustelua. Viimeisenä listalle kohoaa yllätysveto eli Pauliina SudenPyramidi. Se osoittaa, että viihteellisesti kirjoitettu kirja voi olla iso, tärkeä ja ovela. Lisäksi se pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen, pyramidihuijaukseen.

Viivan alla

Hämäläisen listalta puuttuu monta tunnettua kirjailijaa, jotka ovat tänä vuonna julkaisseet huomiota herättäneen romaanin.

– Tervon Koljattia en listalle noukkinut, koska se on liian päiväperhomainen. Kirjalla on toki omat ansionsa, mutta jos etsitään suurta romaania, sitä se ei välttämättä ole. Ja Hotakaisen Ihmisen osa jäi listalta pois siksi, että Hotakainen on voittanut palkinnon 2000-luvulla, Hämäläinen selventää.

Myös Jarmo Papinniemi rajasi listaltaan muutaman tunnetun nimen.

– Sinervon ja Tervon romaanit eivät päässeet aiheuttamastaan kohusta huolimatta listalle. Ne olivat kumpikin hyviä kirjoja, mutta eivät kuitenkaan raskaan sarjan teoksia. Listaltani puuttuu myös Kjell Westö, sillä Älä käy yöhön yksin on liian samankaltainen kuin Missä kuljimme kerran. Myöskään Pirjo Hassista en kelpuuttanut listalle, mutta en yllättyisi, vaikka esiraati olisi päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.

Raakaa peliä

Kuuden ehdokaskirjan valikointi on raakaa työtä, sen tietävät omakohtaisesti niin Papinniemi kuin Hämäläinenkin. Viime vuoden esiraadissa työskennellyt Hämäläinen kuvaa urakkaa uuvuttavana.

– Se oli paljon kovempi työ kuin osasin kuvitella. Luettavaa on valtava määrä ja riittämättömyyden tunne vain kasvaa luku-urakan edistymisen myötä. Myös vastuu painaa. Itsekin kirjailijana tiedän, miten tärkeää kirjailijalle ehdokkaaksi pääseminen on. Se voi merkitä valtavan paljon kirjailijan itsetunnolle ja koko uralle. Vastuu niin suuren positiivisen palautteen säännöstelystä aiheutti ainakin minulle oikeasti unettomia öitä, Hämäläinen muistelee.

Myös Papinniemi tietää, miten kovaa peliä ehdokkuustaisto on.

– Meille toimittajillehan tämä on rentoa leikkiä miettiä, ketkä pääsevät ehdolle tänä vuonna. Monelle kirjailijalle tämä on kuitenkin raskasta aikaa. He kokevat usein, että koko olemassaolo on siitä kiinni, nouseeko kirja ehdolle vai ei.