Näkökulma: Huuhkajat – sylkykupista ihannoinnin kohde

Syksyn aikana Huuhkajista on tullut koko kansan riemunlähde. MTV Sportin toimittaja Ilari Savonen perkaa Suomen A-maajoukkueen valtavaa kasvojenpesua ja sen vaikutusta koko tuotteeseen.

Uuden Huuhkaja-ajan kulminaatiopiste nähtiin maanantaina Kreikka-pelin loppuhetkillä. Robin Lod ajautui pallon kanssa kulmaan, ahtaaseen tilaan. Mitä Lod teki? Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi. Selviytyminen tai haastaminen.

Lod piti tasapainonsa, suojasi käsillään ja käytti teknistä osaamistaan. Isoin juttu? Valtava itseluottamus.

Lod nolasi kreikkalaispuolustajan puikottamalla, siitä levityssyöttö maalille nousseelle Glen Kamaralle, joka iski huonosta haltuunotosta huolimatta lukemiksi 2-0. Taistelun kautta.

Iso teema? Kamaran maali oli jotain, mikä on nykypäivänä arkea Huuhkajille. 

Uskallusta, rohkeutta, haastamista, oikein ajoitettua tukea ja tulos.

Teemoja, joita ei nähty vuonna 2012 tai 2013 tai 2014. Vain harvoin koko 2010-luvun aikana.

Kivijalka ja tavat

Vuosien ajan Suomen jalkapallon A-maajoukkue oli vähintään pienoinen vitsi. Suomi oli jatkuvasti alistunut ja sekava. Yleinen huumorinlähde liittyi Tommi LäntisenVia Dolorosa -kappaleeseen, joka oli suoranainen tunnusmusiikki maajoukkueelle.

Tuli uusi peli, jossa ote lipesi viimeistään loppuhetkillä. Uusi peli, taas tappio. Puhuttiin Paatelaisen joulukuusesta, ties mistä viritelmästä. Pieleen meni, kerta toisensa jälkeen.

Nykyinen päävalmentaja Markku Kanerva ei ole keksinyt jalkapalloa uudelleen. Huuhkajien pelissä on läsnä varsin tuttuja teemoja. Tarvittaessa tiivis, vetäytyvä puolustus ja pelillinen yksinkertaisuus.

Mitä pelaajat kehuvat? Pelitapaa ja sitä, miten uusien pelaajien on helppo omaksua se. Mistä puhutaan, kun ollaan Kansojen liigassa tai muissa maajoukkuetapahtumissa? Nopeatempoisista leireistä.

Pohja on selkeä, mutta tarpeeksi jämpti. Vahva, organisoitu rakenne heijastuu selkärankapelaamisena.

Tämä näkyi hyvin monipuolisena Suomena viikonlopun aikana. Perjantaina Tallinnassa Kanervan briljantit vaihdot käänsivät suunnan. Petteri Forsell ja Glen Kamara toivat aivan uuden puhurin Suomen hyökkäyspeliin. Ilme muuttui. Tarkkailu muuttui nälkäiseksi tavoitteluksi.

Suomi on voittanut pelejä eri tavoin. Aiemmin syksyllä Unkaria vastaan voitonavain oli sitkeä puolustuspeli ja Teemu Pukin yksilösuoritus. Tallinnassa sitkeys vaihtoi osoitetta, tällä kertaa hyökkäyspelin puolelle. Taas esille nousi tulikuuma Pukki, joka toi tuloksen lisäajalla. Kreikkaa vastaan Suomi iski terävästi kiinni yllättävän lepsuun vierasjoukkueeseen, joka tarjosi taskuja täytettäväksi.

Tuote, joka vetää

Huuhkajien lähestymistavassa on tapahtunut valtava muutos. Suomi lähtee voittamaan ja se osaa voittaa. Asenteessa näkyy päämäärätietoisuus ja tavoitteellisuus. Kansojen liiga on tarjonnut oivan pohjan uuden ilmeen lopulliseen junttaukseen. Maajoukkueen itseluottamus on tapissa ja yksilöiden potentiaali välittyy kentälle.

Tästä täytyy antaa iso hatunnosto valmennusjohdolle. Ei vain Kanervalle, vaan koko tiimille. Suomi tekee pelien sisällä fiksuja reagointeja. Suomen valmennuksen videopuolen osaaminen heijastuu terävästi kentälle saakka.

Isossa kuvassa Huuhkajien tarina on muuttanut täysin muotoaan. Sylkykupista on tullut ihannoinnin kohde.

Suomen pelit ovat tällä hetkellä valtavia puskaradioita. Tallinnasta ei poistunut kannattajaa, joka ei haluaisi mennä uudelleen Suomen peliin. Pöhinä sai jatkoa maanantaina. Kaiken lisäksi Suomen peleissä on jatkuvasti tunnelmaa, kiitos Pohjoiskaarteen.

Tuote on houkutteleva ja tapahtuma tarjoaa kokemuksia. Se on helppo myydä kelle tahansa.

Huuhkajat ei jätä kortteja kääntämättä. Suomen joukkueen tarina houkuttelee epäilijätkin mukaan ”Riven” kelkkaan.

EM-kisoihin pääsy on edelleen kiven takana. Isoin juttu on kuitenkin se, miten Suomen A-maajoukkue, kotimaisen jalkapallon veturi voi.

Se voi hyvin, paremmin kuin pitkään aikaan. Se on kaikista tärkein juttu. 

Lue myös:

    Uusimmat