Naispapit tähyävät jo tulevaisuuteen

Suomen ensimmäiset naispapit saivat vihkimyksensä 20 vuotta sitten pitkällisen pohjustuksen jälkeen. Naispappeus oli puhuttanut kirkkoa pitkään, ja kirkolliskokouskin ehti äänestää asiasta neljästi, ennen kuin naispappeuden taakse saatiin riittävä enemmistö.

Naisteologit -yhdistyksen puheenjohtaja, kappalainen Pirkko Poisuo sai hänkin vihkimyksensä naispappeuden ensimmäisen vuoden aikana, kesäkuussa.

- Se oli merkittävää aikaa, varsinkin maaliskuun ensimmäinen vihkimispäivä. Tiedotusvälineet soittelivat ja kyselivät, ja ilmassa oli ilahduttavan positiivista kiinnostusta. Me naisteologit koimme kuitenkin tärkeimmäksi seurakuntalaisten antaman tuen. He kannustivat ja rohkaisivat meitä valtavasti. Oli upeata ryhtyä hoitamaan virkaa, kun tiesi, että seurakuntalaiset ovat siinä mukana, Poisuo muistelee.

"Tasa-arvokeskustelu vie liikaa energiaa"

Pirkko Poisuo

Alun huuma on sittemmin tasoittunut naispappien arjessa. Naispappien toivomaan tasa-arvoon ei kuitenkaan ole vielä kirkon piirissä päästy, sillä naispappeuden pieni mutta äänekäs vastustajajoukko pitää kiinni omasta kannastaan.

- Tähän tasa-arvokeskusteluun uhrataan ihan kohtuuttomasti aikaa ja energiaa. Kirkko on kantansa muodostanut ja tehnyt sen kaikille selväksi. Jokaisen täytyisi nyt tehdä töitä kirkon periaatteiden mukaan, Pirkko Poisuo painottaa.

Naispappien työn arkea värittää tasa-arvokeskustelun lisäksi myös tukku muita haasteita. Monet naispapit tuntevat tyytyväisyyttä työssään, mutta kokevat työn raskaaksi ja stressaavaksi. Tämä käy ilmi Suomen Kirkon Pappisliiton teettämästä jäsenkyselystä. Pirkko Poisuo tietää hyvin, mikä naispappeja stressaa.

- Papin päivä on usein pitkä ja pirstaleinen, joten työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on monelle iso haaste. Myös pätkätyöt rasittavat etenkin nuoria pappeja. Virkamääräyksen saattaa saada vain muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, etenkin uran alkuvaiheessa. Joissakin pienissä seurakunnissa naispapit voivat myös kokea yksinäisyyttä, kun kaikki muut työntekijät ovat miehiä. Ja on alalla vielä paljon sitäkin, että naispapin pitää todistaa kykynsä, ennen kuin häneen luotetaan, Poisuo pohtii.

Kohtaamisen merkitys

Jos on naispapin arjessa kompastuskiviä, niin on ilonaiheitakin. Pirkko Poisuo kiittää työtään monipuoliseksi ja kasvattavaksi.

- Työ on hyvin vaihtelevaa ja siinä saa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Myös jatkokoulutusmahdollisuudet ilahduttavat. Tärkeintä on kuitenkin saada tehdä työtä, johon tuntee kutsumusta. Minulle itselleni on arvokkainta se, että saan tehdä työtä ihmisten rinnalla.

Myös papinviran johtotehtäviin vaihtanut Kirkon Ulkomaanavun sidosryhmäjohtaja Marianne Heikkilä arvostaa papin työtä, vaikka tekee itse sitä enää freelance-luonteisesti.

- Se antaa minulle äärettömän paljon, vaikka viekin samalla perheen yhteistä aikaa. Nautin nyt freelance-pappina aivan uudenlaisesta vapaudesta, johon ei virkapappina ollut mahdollisuutta. Virassa ollessani jouduin vihkimään pareja liukuhihnalta, niin että nimetkin menivät sekaisin ja kiitämään viikonloppuisin kirkollisesta tilaisuudesta toiseen. Nyt voin varata vaikka koko päivän yhdelle tilaisuudelle, Heikkilä iloitsee.

Huomio itse asiaan

naispappi

Sekä Heikkilä että Poisuo toivovat painokkaasti, että kirkon piirissä keskityttäisiin tulevaisuudessa keskustelemaan naispappeuden oikeutuksen sijaan sisältökysymyksistä.

- Meillä on suuria haasteita edessämme. Kirkosta eroaminen on kiihtynyt, vanhusten määrä lisääntyy koko ajan, ja he tarvitsevat kirkon palveluja. Myös nuoria perheitä pitäisi pystyä tukemaan nykyistä paremmin, Pirkko Poisuo luettelee.

Marianne Heikkilä pitää myös olennaisena itse työhön keskittymistä ja tilanteen rauhoittamista.

- Toivottavasti näitä naispappeus-keskusteluja ei käydä enää ainakaan 20 vuoden kuluttua. Jospa silloin naiset olisivat edenneet kirkon piirissä ihan ylimpiin virkoihin piispuutta ja paaviutta myöten. Jos Jumala ei katso sukupuolta, miksi me ihmiset niin teemme. Eikö se ole ihan sama onko pappi Minna vai Matti?

Lähde: Kati Niemelän ja Kari Salosen tutkimus Suomalaisten suhtautuminen naispappeuteen