Naiset käsikirjoittavat Dome Karukosken elokuvaa: Annoin suukon otsallesi, hetkeä myöhemmin olit poissa

AVAn sivuilla julkaistaan parhaita paloja tarinoista, joita naiset ovat kertoneet Dome Karukosken ohjaamaa Valtatie 13 -elokuvaa varten.

Valtatie 13 -elokuva on lyhytelokuva, joka kertoo suomalaisista naisista ja heidän matkastaan. Tuon matkan varrella on kerrottu jo tarinoita, joista ei suuria tunteita puutu.

Valtatie 13 -lyhytelokuvan käsikirjoitukseen voi osallistua kuka tahansa. Kertomukset voivat päästä mukaan elokuvaan.

"Ei elämäsi pitänyt näin päättyä, sinun piti olla kanssamme vielä monta vuotta"

Olet aina kanssamme. Sinä aamuna annoin suukon otsallesi. Hetkeä myöhemmin olit poissa. Kaikki tapahtui muutamissa tunneissa ja olimme järkyttyneitä. Ei elämäsi pitänyt näin päättyä, sinun piti olla kanssamme vielä monta vuotta. Vanheta yhdessä äidin kanssa. Mutta elämä ei aina suju kuten elokuvissa ja jouduimme luopumaan sinusta. Hyväksymään tämän käsikirjoituksen, opettelemaan elämää ilman sinua, kantamaan vastuuta kaikesta mitä jätit jälkeesi.

Ensimmäinen vuosi meni sumussa, käsitellen surua, tukien äitiä ja etsien omaa paikkaa elämässä. Pelkäsin, että unohdan sinut. Etten enää vanhana muista ääntäsi, en tarinoita, joita kerroit ja elämän viisauttasi jota jaoit meille. Surin sitä, että tulevat lapseni eivät koskaan saisi tutustua sinuun; osaisinko heille kuvailla sinut arvokkaasti? Mitä jos jonain aamuna unohdan kasvosi? Ensimmäisenä vuotena kaikki muistutti sinusta; olit kanssani arjen askareissa, työpaikalla, pihamaalla, harrastuksissa. Huomasin ajattelevani yhä useammin: Toivottavasti olet ylpeä minusta. Olit vahvasti läsnä ja se sai kyyneleet silmiini jokaisen muiston myötä.

Miksi juuri sinun piti lähteä liian varhain, emme olisi sinusta vielä luopuneet. Mutta aika kuivaa kyyneleet, kasvattaa ja opettaa. Kun "Surun vuosi" oli mennyt, huomasin miten olo helpotti. Nyt olin jo jokaisen päivän läpikäynyt ilman sinua. Tänä vuonna on helpompaa.

Kunnes todellakin eräänä päivänä, kun moottorisahan ääni ja bensan ja puun tuoksu täytti ilman, ajattelin sinua ja hymyilin. Ilman kyyneleitä. Olit niin vahvasti läsnä, että lähes näin sinun seisovan puiden lomassa ja hymyilevän takaisin. Silloin todellakin ymmärsin, että et unohdu koskaan, sillä olet aina osa minua. Olethan isäni, eikä sitä voi kukaan minulta pois ottaa.

Teija

Tarinasi voi päästä elokuvaan!

Haluamme kuulla kokemuksista, jotka ovat tehneet sinut onnelliseksi. Ne voivat olla koskettavia selviytymistarinoita, villejä rakkauskertomuksia, hulluttelua ja hölmöilyä tai elämän käännekohtia.

Haluamme myös sinut mukaan käsikirjoittamaan, joten kerro oma tarinasi tai esittele meille ystäväsi, jolla on kiinnostava juttu jaettavana. Kertomuksesi voi päästä mukaan elokuvaan.

Kuvat: Shutterstock

AVA

Lue myös:

    Uusimmat