Naisen koskettava päivitys keskenmenosta: "Ajattelin, etten ansaitse itkeä"

Emily Christine kertoo odottaneensa vatsassaan kasvavan lapsen näkemistä ultraäänitutkimuksessa kahdeksan pitkää viikkoa. Kun kauan odotettu päivä vihdoin koitti, nainen kertoo olleensa yhtä iloa ja onnea. 

– Kun ultraäänitutkimus alkoi, näin kuvan heti edessäni. Sydämeni melkein hakkasi ulos rinnastani. Tämä oli jännittävää! Tämä oli päivä, jota minä ja mieheni olimme odottaneet, odottaneet yli vuoden, Christine kertoo Facebookin Love What Matters-sivustolla.

Mutta kuvan nähtyään tuleva äiti tiesi välittömästi jonkin olevan hullusti. Kuva ei näyttänyt lainkaan samalta kuin ne, joita hänen ystävänsä olivat lisänneet Facebookiin. Pariskunta ei nähnyt mitään; Christine oli juuri saanut keskenmenon.

Ultraäänihoitaja oli hiljaa ja Christinen mies vakuutti kaiken olevan hyvin. Christine kuitenkin tiesi, ettei mikään todellakaan ollut hyvin. 

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

– Muistan pelänneeni itkemistä. Ajattelin, etten ansaitse itkeä, sillä ”se ei ollut kovin pitkällä” ja ”sitä tapahtuu koko ajan”, Christine kertoo rankasta kokemuksestaan. 

"Hän ei kertonut minulle..." 

Christine ja hänen miehensä lähetettiin kotiin, jossa naisen keho voisi suorittaa menetyksen loppuun. Lääkäri varoitti häntä monesta asiasta, mutta hän ei kuitenkaan kertonut kaikesta siitä kivusta ja tuskasta, jonka tapaus hänelle aiheuttaisi.

– Hän ei kertonut minulle, että puhdistuva kehoni muistuttaisi tapauksesta viikkoja. Hän ei kertonut, että joutuisin katselemaan mieheni itkua. Hän ei kertonut, kuinka rankalta tuntuisi kertoa tapahtuneesta äidilleni. Hän ei kertonut, että kehoni luulisi vielä viikkoja olevansa raskaana. Hän ei kertonut, kuinka rankkaa olisi kertoa ihmisille olevani kunnossa, vaikka en ollut, Christine luettelee.

Vaikka Christine kertoo tietävänsä keskenmenon olevan todella yleinen asia, jopa yksi neljästä naisesta joutuu kokemaan sen, se ei tee menetyksestä yhtään helpompaa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi, ja nyt hän vihdoin ymmärtää miksi – koska kukaan ei puhu asiasta.

Puhumattomus on tärkein syy, miksi hän haluaa nyt kertoa omasta menetyksestään. Christine toivoo päivityksellään auttavan keskenmenon kokeneita naisia ymmärtämään, että he eivät ole yksin. Epätoivon keskellä on aina myös toivoa.

Tämä on minun toiveeni sinulle:

"Toivon, ettet tunne yksinäisyyttä.
Toivon, että annat itsesi itkeä.
Toivon, että näet valoa tunnelin päässä.
Toivon, että taistelun keskellä koet olevasi vahva.
Toivon, että löydät rauhan.
Toivon, ettet pelkää yrittää uudelleen.
Toivon, ettet syytä itseäsi.  
Toivon, että ystäväsi halaisivat sinua hieman tiukemmin."

Lähde: Facebook 

***