Näinkö kuluttajaa huijataan autojen päästöillä?

Moni kuluttaja varmasti harkitsee vielä auton ostoa ennen huhtikuuta, jolloin uusien autojen verotus muuttuu päästöpohjaiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että autot joiden hiilidioksidipäästöt ovat alle 110g/km saavat ikkunaansa hieman pienemmän hintalapun. Päästöarvon ylittävillä autoilla hinta puolestaan nousee.

Autojen viralliset normikulutus- ja päästötestit tehdään laboratoriossa, jossa autoja ajetaan dynamometrin rullien päällä ajo-ohjelman eli syklin mukaan. Testiä on kritisoitu siitä, että se on vanha ja nykyautojen on jopa "liian helppo" saavuttaa tietyt kulutusrajat.

– Kun järjestelmä on tällainen kuin on, niin autonvalmistajatkin ottavat tästä kaiken irti. Tämähän on tietynlaista kilpailua, jossa sääntönä on mittaustapa. On täysi mahdottomuus luoda sellaista laboratoriossa tehtävää mittausta, joka antaisi pätevän tuloksen ihan missä vaan. Polttoaineenkulutukseen vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, VTT:n erikoistutkija Juhani Laurikko toteaa.

Laboratoriokulutukset selkeästi pienempiä

Testausmenetelmää Laurikko pitää muuten käyttökelpoisena, mutta testisyklin rakenne kaipaisi uudistamista.

– Laboratoriossa mitattavat kulutukset ovat selkeästi pienempiä, joissain tapauksissa aika paljon pienempiä kuin todellisuudessa. Moottori on helppo saada toimimaan taloudellisesti sellaisessa ajossa, mitä koe tänä päivänä kuvaa.

Todellisissa ajo-olosuhteissa moottori kuormittuu laajemmalla tavalla, ja lopputulos ei ole niin taloudellinen. Mikä on kokeen ulkopuolelle jäävää toimintaa, siihen ei ole Laurikon mukaan paljon panostettu, koska sillä ei ole tavoitteenasettelun kannalta merkitystä.

– Polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen mittaaminen, ja niiden käyttäminen tavoitteeseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja se, että niitä käytetään entistä enemmän verotuksen pohjana, tapahtui vähän varkain. Koemenettely olisi pitänyt käydä tarkemmin läpi aikaisemmin.

"Järjestelmä on epätäydellinen"

Laurikko sanoo, että nyt järjestelmää on vaikea mennä muuttamaan, koska tavoitteenasettelu pohjautuu tähän järjestelmään.

– Siten on vaikea neuvotella uudesta päästö- ja mittaustavoitteesta, koska tulos muuttuu eikä ole vertailukelpoinen aiempaan.

Laurikko kuitenkin painottaa, että vaikka järjestelmä on epätäydellinen, ei se täydellisesti harhaanjohtava ole.

– Ei pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että näillä testeillä ei olisi mitään käytännön merkitystä. Jos normikulutus on pieni, on se sitä varmasti todellisuudessakin. Arvioimatta on se, onko joidenkin mallien pienet kulutukset saavutettavissa vain laboratorio-oloissa.