Naimaonnea kesäyön kukkasista

Keskikesä on Pohjolassa maagista aikaa. Juhannus on ikivanha hedelmällisyyden juhla, ja se saa taikojatkin liikkeelle. Juhannuksena leiskuu lempi, ja yhdeksän kuukauden päästä syntyy taas uutta elämää.

Jos raaskii ummistaa silmänsä juhannusyönä, voi nähdä unessa tulevan puolisonsa. Jos olo on valoisassa kesäyössä liian virkeä nukkumiseen, naimaonnea voi etsiä viljapellosta. Jos taas silmiä kirvelee juhannuskokolla, se on hyvä merkki – varsinkin naimattomille naisille. Juhannuskokon savu kiemurtelee sen luokse, joka pääsee pian naimisiin.

Suuri osa vanhan kansan taikakonsteista liittyy lemmen nostattamiseen – ja juhannukseen. Keskikesällä myös luonto on antoisimmillaan, puiden lehdet ovat saavuttaneet täyden kokonsa, kukat kukkivat, yrtit ojentelevat hentoja jäseniään ja ensimmäiset puutarhamarjat alkavat kypsyä. Ei ole sattumaa, että vilkkain taika-aika osuu aikaan, jolloin päivä on pisimmillään ja luonto vireimmillään.

Paitsi Suomen myös Latvian kansanperinteessä uskotaan, että juhannuksena kerätyt yrtit ovat erityisen voimallisia. Myös ruokapöytään yrtit on viisasta poimia nyt, kun ne ovat vielä nuoria ja puhtaita. Kannattaa käyttää hyödyksi myös juhannuksen hento kaste; sen uskotaan nuorentavan ihoa ja jopa parantavan finnit.

Juhannuksen roomalaiset juuret

Muinaisilla roomalaisilla oli tapana viettää suosittua vesifestivaalia 24. kesäkuuta. Roomalaisessa kalenterissa oli tuolloin kesäpäivän seisaus. Juhlakalu oli sattuman jumalatar eli onnetar nimeltä Fors Fortuna. Ihmiset lähtivät runsaine eväineen maalle ja kerääntyivät joen rannoille seuraamaan ohilipuvia veneitä. Temppelin luona seurattiin uhrimenoja.

Valoisin kesä on ollut tärkeä aika myös muualla pohjoisella pallonpuoliskolla. Irlannissa poltetaan kokkoja edelleen meidän juhannusaattoamme edeltävänä yönä. Irlantilainen kansanviisaus tietää, että jos hyppää juhlissa kolmesti tulen yli, puhdistuu synneistä ja sairauksista. Latvialaiset paransivat keskikesän yrteillä ihmisiä ja karjaa.

Suomalaisten juhannustapojen ja -perinteiden juuret ulottuvat pakanuuden aikaiseen tapaan viettää valon ja hedelmällisyyden juhlaa kesäpäivänseisauksen aikaan. Varsinaista Juhannusta on vietetty Johannes Kastajan syntymän muistopäivänä 300-luvun lopulta.

Suomalainen kokkoperinne tulee alunperin keskieurooppalaisilta, jotka polttivat tulia kevätjuhlien yhteydessä. Juhannuksen kokkotapa on lähtöisin maamme itäisistä osista. Nykyään kokkoja poltetaan koko maassa, jopa Lapin yöttömässä yössä.

Taikojen kummallisia juonenkäänteitä

Jos monimutkainen magia innostaa, voi kokeilla vaikka unitaikaa, joka tuottaa onnistuessaan kiintoisia tuloksia. Kun panee tyynyn alle juhannusyönä nelilehtisen apilan, yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen ja virsikirjan – tai ainakin jokin näistä – se oikea astelee unessa vastaan. Vähän helpompi vaihtoehto on kääntää vasemman jalan sukka nurin ennen Höyhensaarille matkaamista.

Jos ei usko unikuviin, juhannusyönä voi mennä nukkumaan niin, että asettaa pään alle kuparirahan. Ensimmäinen aamulla vastaan tuleva mies oli tuleva puoliso. Suuria rikkauksia ei tämänkään taian tekemiseen tarvita. Riittävä määrä kuparia löytynee yhden, kahden tai viiden sentin kolikoista.

Kukkiva maa ja alaston ihmisvartalo

Yksi vanhan kansan viisauksista liittyy juhannuksena kukkivaan saniaiseen. Sanotaan, että se puhkeaa kukkaansa vain juhannusyönä. Saniaisen kukkaa ei kuitenkaan auta jäädä ihailemaan liian pitkäksi aikaa, vaan harvinaisuus pitää kerätä omaan talteen. Tämän normaalisti kukattoman itiökasvin kukka tuo poimijalleen taikavoimia.

Juhannustaioista monet tehdään alasti. Hyvän naimaonnen saa esimerkiksi kieriskelemällä alastomana kasteisella niityllä. Kun taas juoksee alasti saunasta tullessaan ruisvainion ojia, yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.

Sulhasta voi jäljittää myös lakaisemalla juhannusyönä alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsoa sitten kaivoon. Siellä voi nähdä sulhasen kasvot. Kannattaa kuitenkin varoa lahoja kaivonkansia.

Outoja kasveja ja orastavaa viljaa

Nykynaiselle osa entisajan juhannustaioista on hankalia ja outoja. Loruissa mainitut kukkaset ovat tuikituntemattomia, ja jo viljapellon löytäminen tuottaa vaikeuksia. Lisäksi ammattilaisenkin on vielä tässä vaiheessa kasvukautta vaikea erottaa vaikkapa ruista ja ohraa toisistaan.

Ruispellossa piehtaroidessaan on hyvä olla selvillä myös pellon omistussuhteista. Jos pelto ei ole oma, on kohteliasta pyytää lupa tilan emännältä tai isännältä; viljan tuhoaminen on vahingontekoa. Lupa luultavasti heltiää, kun selittää taianteon tarpeellisuuden. Luonnonniityillä ja metsässä kulkijaa turvaavat jokamiehen oikeudet: luonto kuuluu kaikille.

Eksoottisista mausteista pihamaan yrtteihin

Kasvit ja magia on liitetty yhteen kautta aikojen. Kaikissa luonnon yrteissä ja kasveissa mieleen vaikuttavia voimia, toiset niistä vain ovat miedompia ja lempeämmin toimivia. Jos toinen kasvi kaataa vuoteeseen ja aiheuttaa syöjälleen hallusinaatioita, toinen vaikuttaa yleiskuntoon ja sitä kautta pitää huolta aivojen ja ajatusten virkeydestä.

Kotipuutarhan tuttu omenapuu kertoo omia tarinoitaan, jos sitä osaa käsitellä oikein. Tulevasta vuodesta saa tietoa istumalla omenapuun alla juhannusyönä. Tulevan vuoden tapahtumat voi myös nähdä istumalla kolmesti siirretyn talon katolla. Niitä nyky-Suomesta on tosin ehkä vaikea löytää.

Vanha viisas kansa

Vanha kansa muistetaan viisaana ja kaikkitietävänä. Sen kaikki tieto ei välttämättä kestä enää päivänvaloa, mutta monissa asioissa siihen on edelleen luottaminen. Entisajan ihmiset tunsivat ainakin luonnon, puut ja kasvit huomattavasti nykykansaa paremmin.

Lääkekasveihin ja -yrtteihin perehtynyt professori Sinikka Piippo uskoo, että Suomessa elää edelleen joukko ihmisiä, jotka tuntevat kasvien taian. Luonnossa kasvaa vielä monenlaisia kasveja ja puita, joilla on uskomaton vaikutus.

Juhannuspöytään mansikkakakkua

Jos haluaa lumota mielitietyn ruualla, taikomisen voi Sinikka Piipon mukaan aloittaa vaikkapa eksoottisilla mausteilla, kuten kardemummalla, kanelilla ja inkiväärillä. Kun ensimmäiset mansikat punertuvat kasvimaalla tai ilmaantuvat torille, niitä kannattaa maistella.

Sinikka Piipon suosikkiherkku on juhannuksen aikaan mansikkakakku. Kun sen kuorruttaa vaniljalla maustetulla kermavaahdolla ja suklaamuruilla, lempeä nostattava nautinto on täydellinen.



Teksti: Kati Hyttinen

Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat