Naapurisopu taloyhtiössä

Asioista puhuminen on vaikeaa ja saattaa pahentaa tilannetta entisestään. Usein päädytään lopulta käräjille - mutta mitä keinoja yhtiöllä tai asukkaalla on lain mukaan käytettävissään ja milloin niihin kannattaa ylipäätään edes yrittää turvautua?

"Asunto-osakeyhtiölain tarjoama äärimmäisin ja ankarin keino puuttua huoneistossa vietettävään häiritsevään elämään on huoneiston hallintaanotto," selvittää lakimies Mia Jämsén Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistys ry:stä. "Se tarkoittaa käytännössä sitä, että viimekädessä häädön kautta asukas menettää huoneistonsa hallinnan yhtiölle. Vuokrapuolella vastaava mahdollisuus on vuokrasopimuksen purkaminen."

Raastupaan ei kannata lähteä ilman, että ensin koetetaan sovitella. Ensimmäiseksi asiaan joutuu yleensä puuttumaan isännöitsijä, jonka on luonnollisesti todettava esitettyjen valitusten oikeellisuus - pitävätkö väitteet häiriöistä todella paikkansa. Sen jälkeen kannattaa ainakin yrittää käynnistää neuvottelut osapuolten kesken ja pyrkiä löytämään jokin kaikille sopiva ratkaisu ja pelisäännöt - esimerkiksi sopimaan ajat pianonsoitolle.

Tilanteet ratkaistaan tapauskohtaisesti - valmiita sääntöjä ei ole

Lainsäädäntö ei aseta tarkasti määriteltyjä rajoja kaikkien eri tilanteiden varalle - eihän se olisi käytännössä mahdollistakaan. Jonkinlaisia osviittoja voidaan hakea terveyspuolen määräysten ja rakennusmääräysten kautta, joissa on määritelty desibelirajoja asuntojen sisäiselle ja ulkoiselle äänieristykselle.

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja häiriintyvät hyvin erilaisista äänistä. "Tällaisia ns. subjektiivisia tekijöitä ei voida ottaa huomioon, vaan häiriöitä on tarkasteltava objektiivisin kriteerein. Kun suoraa vastausta ei laista löydy, rajan vetäminen on tavattoman vaikeaa - yleisesti ottaen on lähdettävä siitä, että häiriön on ylitettävä vähäistä suurempi kriteeri. Sen on siis oltava varsin merkittävä. Normaaliin elämään liittyvät toiminnot jäävät näiden pakkokeinojen ulkopuolelle."

Suihkussa tai vessassa käyminen yöaikaan, lapsien leikkiminen huoneistossa, koirien pitäminen ja musiikin harrastaminen liittyvät normaalielämään ja ovat sinällään sallittuja. Silti on tapauksia, jolloin nekin ylittävät häiritsevän elämän kriteerin. Jämsén mainitsee yhden esimerkin tosielämästä:

"Flyygeliä oli soitettu toistuvasti iltaisin - aina iltakymmeneen asti. Asiasta oli koetettu neuvotella ja sopia soittoajoista, mutta muusikko lipsui niistä jatkuvasti eikä asiaan tullut parannusta. Lopulta lähdettiin oikeuteen, ja sen seurauksena asukas sai häädön. Oikeus siis katsoi musiikinharrastuksen tässä tapauksessa ylittäneen normaaliin elämiseen kuuluvan rajan ja täyttävän häiritsevän elämän määritelmän."

Tilanteet joudutaan toisin sanoen aina arvioimaan tapauskohtaisesti. Häiritsevyyden lisäksi kysymykseen saattavat tulla myös se, onko eläminen samalla jollain tavalla paheksuttavaa tai moitittavaa. Erityisesti painotetaan ilmiön säännöllisyyttä, toistuvuutta ja jatkuvuutta.