Myös omaisilla tärkeä rooli vanhustyössä: "Monet kainostelevat hoitajille puhumista"

Vanhuksen joutuminen laitokseen on kova paikka paitsi hänelle itselleen myös omaisille. Monet omaiset painiskelevat itsesyytösten ja häpeän kanssa, kun ovat joutuneet antamaan omaisensa laitokseen.

– On todettu, että kodin ulkopuoliseen hoitoympäristöön siirtyminen on yksi kuormittavimmista elämänkaaren tilanteista, sanoo omaisyhteistyön päällikkö Tuija Kotiranta Omaisena edelleen ry:stä. Tämä koskee niin vanhusta kuin omaisiakin.

Omaisena edelleen ry on pieni yhdistys, joka syntyi, kun entiset omaishoitajat tarvitsivat tukea hoidettavan omaisensa siirryttyä laitoshoitoon. Yhdistyksessä on havaittu, ettei omaisten ja hoitajien kanssakäyminen ja keskustelu ole mutkatonta, vaikka sen pitäisi olla.

– Hoitajat kyllä huomaavat omaisten hädän, mutta he eivät osaa tarjota tukeaan, sanoo Kotiranta.

Tähän hoitajien ja omaisten yhteiseen huoleen on kehitetty jo muutamien vuosien ajan ratkaisumalleja. Hämeenlinnassa Voutilakeskuksen Uppsalankaaressa omaisyhteistyön tueksi on tuotettu opasvihko, josta saa käytännön vinkkejä uuteen elämäntilanteeseen.

Kun hoitajien ja omaisten välillä on toimiva keskusteluyhteys, niin asioiden hoito helpottuu.

– Voi keskustella mistä vain, voi kysyä, voi esittää toivomuksia ja voi esittää kritiikkiä, kertoo Tuula Heinänen, joka on ollut omaisena mukana opasvihkon kirjoittamisessa.

Kun omaiset luottavat hoitajien antamaan hoitoon ja hoitajat tietävät omaisten toiveet sekä tuntevat asiakkaansa omaisten kertoman henkilöhistorian kautta, hoito paranee.

– Ja meidän hoitajien työhyvinvointi on parantunut, sanoo sairaanhoitaja Saara Nieminen Uppsalankaaresta.

Suuret tunteet sekoittavat asioita

Omaisten suuret tunteet vanhuksen laitokseen muuton hetkellä eivät suinkaan helpota tilannetta.

– Jos tunteita ei oteta huomioon, niin ne saattavat purkautua viharyöppyinä hoivalaitosta tai yksittäistä hoitajaa kohtaan. Sen jälkeen kun hoitajat ovat oivaltaneet, ettei kyse ole mistään henkilökohtaisesta tilanteessa, on ollut helpompi toimia, kertoo Tuija Kotiranta.

Omaisyhteistyön ytimessä on hyvin yksinkertainen ajatus turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta, johon päästään keskustelun kautta.

– Omaisilta vaaditaan rohkeutta tuoda vanhuksen omaa arkea laitoksen hoitorutiineihin. Usein omaiset kainostelevat kiireisenoloisten hoitajien pysäyttämistä, mutta niin ei pitäisi olla, sanoo Tuija Kotiranta.

Toki hoitajilla on kiirettä, mutta se ei selitä kaikkea. Myös hoitajat ovat arkoja kohtaamaan omaiset.

– Omaisyhteistyön kehittäminen on opettanut meidät ottamaan kontaktia omaisiin eikä piilottelemaan heiltä, sanoo sairaanhoitaja Nieminen.

Onnistuneen hoitosuhteen luomiseksi Hämeenlinnassa on mietitty, miten kohdata uusi asiakas perheineen ensimmäistä kertaa.

– Miten avata keskustelu, miten kerätä tietoa uuden asiakkaan henkilöhistoriasta ja niin edelleen. Nämä ovat pieniä ja yksinkertaisia asioita, joiden oivaltaminen ei maksa mitään, mutta hyödyttää kaikkia osapuolia, sanoo Tuija Kotiranta.

Omaisten rooli jatkuu

Vaikka vanhuksen päivittäinen perushoito siirtyy hoivalaitoksen ammattilaisten vastuulle, ei omaisen rooli ole ohi.

– Meillä on yhä tärkeä tehtävä: meidän pitää kertoa omallemme, että hän on yhä osa perhettä, että häntä ei ole hyljätty, sanoo äitinsä vuoteen ääreltä Tuula Heinänen.

Heinänen muistuttaa myös, että toistuvat vierailut vanhuksen luona auttavat huomaamaan mahdolliset epäkohdat.

– Ja kun keskusteluyhteys on kunnossa, epäkohdat on helppo ottaa puheeksi ja saada ne korjatuksi ennen kuin tilanne tulehtuu, sanoo Heinänen.