Murhajutussa raha saa irvokkaan aseman

Onko 25000 euroa oikea summa? Vai 15000? Vai 5000?

Suomalainen henkirikosoikeudenkäynti on tässä suhteessa irvokas. Kyse ei ole kenenkään virheestä, vaan itse rikosprosessista. Nykyjärjestelmän mukaan oikeudenkäynnissä on alussa esitettävä kaikki jutun vaatimukset. Niinpä ensin syyttäjä esittää rangaistusvaatimuksen, siis lukee muutamassa minuutissa syytteensä. Sen jälkeen tulevat sitten uhrien ja omaisten vaatimukset. Lähes poikkeuksetta he yhtyvät syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja esittävät korvausvaatimuksensa.

Kipua, särkyä, henkistä kärsimystä, kosmeettista haittaa, pysyvää vikaa, hautauskuluja, matkakuluja, fysioterapiaa, lääkekuluja, korvauksia vereentyneistä vaatteista ja menetetystä työajasta… Kaikki mitataan rahassa. Myös siis kuollut lähiomainen.

Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö kärsimyksiä ja vahinkoja pitäisi korvata. Tietysti ne pitää, ja sen takia uhri ja kärsimykset on muutettava rahaksi, vaikkei se helppoa ole.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi tämä pitää tehdä heti oikeudenkäynnin alussa jo ennen kuin itse rikosta on kunnolla puitu.

Kuulostaa erittäin pahalta, kun heti jutun alussa riidellään kuolleen ihmisen hinnasta.

Syytetyn puolustus lähes poikkeuksetta kiistää kärsimyskorvausten summat liian suurina. Tämä johtuu siitä, että omaisten vaatimukset ovat yleensä korkeammat kuin mitä henkilövahinkoasian neuvottelukunta suosittelee (linkki taulukkoon).

Kun Hyvinkäällä vaaditaan kuolleesta lapsesta 25000 euron korvausta, niin neuvottelukunta ehdottaa 2000-10000 euron korvausta.

Hyvinkään jutussa korvausvaatimusten käsittely nousee vielä poikkeukselliseen asemaan, koska uhreja ja vaarassa olleita oli noin neljäkymmentä. Hyvinkään jutussa korvausvaatimusten esittämiseen on varattu koko ensimmäinen päivä. Yhteissumma nousee yli puolen miljoonaan euroon.

Summista riitely loukkaa uhrien arvoa, eikä sitä pitäisi tehdä oikeudenkäynnin alussa.

Onneksi Hyvinkään käräjäoikeuden salissa oli ensimmäisenä päivänä vain yksi asianomistaja, ampumisessa loukkaantunut pesäpalloilija.

Tosin hänen vaatimustensa osalta puolustus esimerkiksi kyseenalaisti oman auton käytön fysioterapiakäynneille Helsinkiin, koska junalla olisi päässyt halvemmalla… Eihän tällaisessa ole mitään järkeä. Salissa pitäisi käsitellä yhtä Suomen rikoshistorian julminta ampumistapausta.

Luulisi, että tuomareillakin olisi helpompaa suhteuttaa korvausvaatimukset, jos tapahtumat käsiteltäisiin ensin.

Useimmiten rikoksesta tuomitulla ei ole rahaa maksaa määrättyjä korvauksia, jolloin korvausten maksaminen siirtyy valtiokonttorille. Monesti se maksaa tuomioistuimen tuomion mukaisesti, mutta konttori ei ole kuitenkaan sidottu oikeuden päätökseen, vaan voi muuttaa summaa.  Tämäkin vähentää korvausten puimisen merkitystä.

Henkirikosjutut pitäisi käsitellä siten, että korvausvaatimukset esitetään ja niistä kiistellään vasta juuri ennen loppupuheenvuoroja.