Mummola tulee takaisin

Syreenien tuoksu, rehevän värikkäät kukkapenkit, juhannusruusut, omenapuut ja leppoisan rento tunnelma – niistä on mummolan puutarha tehty, tänäkin päivänä.

Nostalgisen romanttinen mummolatyyli on tehnyt tuloaan jo muutaman vuoden ajan niin sisustusinteriööreihin kuin kotipihojen puutarhoihin. Moni kaipaakin omaan kotipiiriinsä samoja tunnelmia kuin lapsuuden mummoloissa oli aikoinaan.

Mielikuvat mummolan leppoisista pihapiireistä perustuvat suurelta osin 1940–50-luvulla perustettuihin puutarhoihin, joissa kasvien valinta perustui lähinnä käytännönläheisyyteen – sekä siihen, mitä jakotaimia naapuri lahjoitti. Varsinaista pihasuunnittelua ei juuri harrastettu.

– Puutarhat perustuivat tuolloin lähinnä hyötykasveihin, hortonomi Rauna Sarrivaara kertoo.

Maalaisromanttisen rento puutarha sopiikin niille, jotka eivät kaipaa kotipihaansa säntillisiä kukkapenkkirivejä tai minimalistisia kalliopuutarharakennelmia.

Perinneperennat kunniaan

Mummolan kukkapenkeissä ei rehennellä kukkaharvinaisuuksilla, jotka vaativat hoitajaltaan jatkuvaa huomiota. Kukkalajikkeina on käytetty lähinnä perinneperennoja, jotka ovat helppohoitoisia ja kestävät hyvin kasvitauteja.

– Pitkälle jalostetut lajit ovat usein huomattavasti tautiherkempiä, Sarrivaara toteaa.

Perinneperennapenkkiin sopivat Sarrivaaran mukaan mainiosti esimerkiksi erilaiset leimut, särkyneetsydämet, kultapallot, orvokit, vuorikaunokit, pionit sekä tietysti erilaiset pensasruusut, kuten juhannusruusu.

Yksivuotisista kesäkukista mummoloiden pihoissa on kautta aikojen näkynyt pelargonioita, punakosmoksia, leijonankitoja ja samettikukkia, ja lukuisia muita perinteisiä lajikkeita.

Oma viihtyisää tunnelmaa luovat myös kotkansiipisaniaiset, vuorenkilvet sekä ihanaa tuoksua kukkiessaan pihapiiriin levittävät syreenit ja jasmikkeet.

Oman maan mansikka – tai porkkana

Mummolan pihamaalle ovat aina kuuluneet erityisen olennaisena osana erilaiset hyötykasvit.

– Mummoloiden pihoilla on aina ollut iso hyötykasvimaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että sodan jälkeen oli pulaa kaikesta. Se mikä pystyttiin, kasvatettiin itse, Sarrivaara toteaa kerraten suomalaista puutarhahistoriaa.

Nykyaikana ryytimaan ei kuitenkaan tarvitse olla suuren suuri. Muutama penkki porkkanaa, salaattia, yrttejä ja vaikkapa kesäkurpitsaa ilostuttaa pienellä sadollaan etenkin aloittelijaa varmasti usein enemmän kuin ison kasvimaan aikaa vievä ja vaativa kuopsuttaminen.

Loppukesästä ja alkusyksystä omaa iloaan tuovat omenapuut ja marjapensaat, joiden sadosta riittää iloa mehun ja hillojen muodossa parhaassa tapauksessa seuraavaan kevääseen.

Ei hätää, jos hedelmäpuita tai herukkapuskia ei löydy pihasta ennestään – esimerkiksi herukka- ja karviaispensaiden astiataimia voi istuttaa milloin tahansa maan ollessa sula.

Tänä kesänä sato ei ole vielä suuri, mutta tulevina kesinä omat marjapuskat palkitsevat omistajansa varmasti.

Kellahda unille pihakeinuun

Erilaisten perennojen ja hyötykasvien kukoistaessa mummolatunnelmaa voi korostaa vielä erilaisilla yksityiskohdilla, jotka sopivat pihapiirin muuten summittaiseen tyyliin.

Esimerkiksi rehevät kukkapenkit eivät ole ainoita paikkoja, joihin kukkia kannattaa laittaa. Mummolan puutarhassa kesäkukkasia löytyy myös erilaisista metalliämpäreistä tai koukeroin koristelluista emaliastioista – eikä haittaa, vaikka astioiden pintaan olisi hieman kertynyt jo ruostettakin.

– Ja tietysti pihakeinuhan kuuluu mummolan pihaan, Sarrivaara naurahtaa.

Pehmustettuun pihakeinuun voikin lämpöisenä kesäpäivänä kellahtaa vaikka päiväunille – joskin yhtä mukava paikka pikku nokosille on nurmikolle levitetty viltti. Varmistaakseen pehmoisen makuupaikan, nurmikon ei tarvitse olla prikulleen tuunattu.

– Mielikuva pihapiiristä on viihtyisä. Ne eivät myöskään ole ylivoimaisia hoitaa, vaan kokonaisuuden hallinta on helpompaa, Sarrivaara kiteyttää mummolamaisen puutarhan olemuksen.

Lähteet: hortonomi Rauna Sarrivaara, www.puutarha.net, www.ruokatieto.fi
Teksti: Helena Mustonen/MTV3
Kuvat: Lehtikuva, SXG

Lue myös:

    Uusimmat